| Hirola | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Lehmäantiloopit Alcelaphinae |
| Suku: | Beatragus Heller, 1912 |
| Laji: | hunteri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Beatragus hunteri |
|
| Synonyymit | |
|
|
Hirolan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Hirola eli hunterinantilooppi (Beatragus hunteri) on itäisessä Afrikassa elävä äärimmäisen uhanalainen lehmäantilooppilaji. Se luettiin aiemmin topiantilooppien sukuun (Damaliscus), mutta on sittemmin erotettu omaan Beatragus-sukuunsa.
Hirolaa on joskus kutsuttu "nelisilmäantiloopiksi", koska sen silmien alanurkissa on voimakkaat tummat rauhaset. Hunterinantilooppi painaa 75–160 kg. Sen turkki on väriltään hiekanruskea. Lyyranmuotoiset sarvet muistuttavat impalan sarvia.
Hirola elää luonnonvaraisena Pohjois-Kenian ja Etelä-Somalian rajamailla. Niitä on istutettu myös Etelä-Keniassa sijaitsevaan Tsavon kansallispuistoon vuonna 1963. Ei tiedetä tarkkaan, mistä lajin voimakas väheneminen johtuu; ainakin hirolan metsästäminen on melko vähäistä lajin nahan heikkolaatuisuuden vuoksi. Mahdollinen osasyy on kilpailu sen elinalueilla laiduntavan karjan kanssa.
Hirolat laiduntavat puoliaavikolla ja syövät siellä ruohoa. Yleisin ruokailuaika on varhain aamulla tai myöhään illalla. Naaraat ja poikaset liikkuvat 5–40 yksilön laumoina, joita johtaa yksi reviiriä puolustava uros.