Hirola

Hirola
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen

Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Lehmäantiloopit Alcelaphinae
Suku: Beatragus
Heller, 1912
Laji: hunteri
Kaksiosainen nimi

Beatragus hunteri
(P. L. Sclater, 1889)
Synonyymit
  • Damaliscus hunteri (P. L. Sclater, 1889)
Hirolan levinneisyys
Hirolan levinneisyys
Katso myös

  Hirola Wikispeciesissä
  Hirola Commonsissa

Hirola eli hunterinantilooppi (Beatragus hunteri) on itäisessä Afrikassa elävä äärimmäisen uhanalainen lehmäantilooppilaji. Se luettiin aiemmin topiantilooppien sukuun (Damaliscus), mutta on sittemmin erotettu omaan Beatragus-sukuunsa.

Ulkonäkö ja koko

Hirolaa on joskus kutsuttu "nelisilmäantiloopiksi", koska sen silmien alanurkissa on voimakkaat tummat rauhaset. Hunterinantilooppi painaa 75–160 kg. Sen turkki on väriltään hiekanruskea. Lyyranmuotoiset sarvet muistuttavat impalan sarvia.

Levinneisyys

Hirola elää luonnonvaraisena Pohjois-Kenian ja Etelä-Somalian rajamailla. Niitä on istutettu myös Etelä-Keniassa sijaitsevaan Tsavon kansallispuistoon vuonna 1963. Ei tiedetä tarkkaan, mistä lajin voimakas väheneminen johtuu; ainakin hirolan metsästäminen on melko vähäistä lajin nahan heikkolaatuisuuden vuoksi. Mahdollinen osasyy on kilpailu sen elinalueilla laiduntavan karjan kanssa.

Elintavat ja ravinto

Hirolat laiduntavat puoliaavikolla ja syövät siellä ruohoa. Yleisin ruokailuaika on varhain aamulla tai myöhään illalla. Naaraat ja poikaset liikkuvat 5–40 yksilön laumoina, joita johtaa yksi reviiriä puolustava uros.

Lähteet

  1. ↑ IUCN SSC Antelope Specialist Group: Beatragus hunteri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
  2. 1 2 3 Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Beatragus hunteri Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 13.2.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Animal Info (englanniksi)
  4. 1 2 Ultimate Ungulate (englanniksi)
  5. 1 2 3 Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 208–209. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6