Huvila tarkoittaa perinteistä suurta vapaa-ajan asuntoa, jollaisia tyypillisesti vauraat kaupunkilaiset alkoivat Suomessa rakentaa itselleen 1800-luvulta alkaen. Rooman valtakunnan ajoista lähtien varakkaat ovat viettäneet vapaa-aikaansa kaupunkien ulkopuolella olevilla tiluksilla, villoilla.
Huvilakulttuuri levisi Ruotsista Suomeen ensin Pohjanlahden rannikolle 1800-luvun alkupuolella (mm. Hietalahden Villa Vaasassa), ja vasta vuosisadan loppupuolella vaurastuvaan Etelä-Suomeen alkoi ilmestyä huvilayhdyskuntia. Muun muassa Helsingin Linnunlaulu ja Kulosaari, Kauniainen, Espoon Leppävaara, Hanko, Turun Ruissalo, Helsingin Laajasalo/Kruunuvuori ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisö ovat olleet tällaisia. Tunnettu on myös varakkaiden pietarilaisten asuttama Terijoen huvilayhdyskunta, joka sijaitsi Karjalan kannaksella.
