Hygriini

Hygriini
Tunnisteet
IUPAC-nimi (R)-1-(1-metyylipyrrolidin-2-yyli)propan-2-oni
CAS-numero 496-49-1
PubChem CID 440933
SMILES CC(=O)CC1CCCN1C
Ominaisuudet
Molekyylikaava C8H15NO
Moolimassa 141,21 g/mol

Hygriini eli 2-asetonyyli-1-metyylipyrrolidiini (C8H15NO) on pyrrolidiinirakenteen sisältävä alkaloidi. Sitä esiintyy erityisesti kokapensaiden lehdissä ja eräissä Solanales-lahkon kasveissa. Ulkomuodoltaan se on viskoosia keltaista ja pistävänhajuista nestettä. Se on välituote kasvien valmistaessa tropaanialkaloideja.

Ominaisuudet. biosynteesi ja kemiallinen synteesi

Muiden alkaloidien tavoin hygriini on emäksinen. Kasveissa se esiintyy optisesti puhtaana aktiivisena R(+)-isomeerina. Tämä isomeeri on suoloinaan stabiili, mutta eristettynä rasemisoituu nopeasti. Myös toinen hygriinin isomeereistä (-)-hygriini rasemisoituu nopeasti mahdollisesti avoketjuisen muodon kautta.

Kasvit syntetisoivat yhdistettä lähtien ornitiiniaminohaposta, josta muodostuu N-metyyli-Δ1-pyrroliumkationi, joka reagoi asetoetikkahapon tai asetoasetyylikoentsyymi-A:n kanssa Mannich-reaktiolla, jolloin tuotteena muodostuu hygriiniä. Hygriini hapetetaan edelleen ja kasvit tuottavat siitä tropinonia.

Hygriinin valmistamiseen synteettisesti on useita tapoja, mutta ne ovat usein monivaiheisia. Yksi tapa valmistaa hygriiniä on γ-metyyliaminobutyraldehydin ja etyyliasetoasetaatin välinen kondensaatioreaktio. Yhdistettä voidaan valmistaa myös käyttämällä lähtöaineena N-metyyliproliinin etyyliesteriä, joka pelkistetään DIBAL:in avulla ketoniksi. Muodostuva yhdiste reagoi (metoksimetyyli)trifenyylifosfoniumbromidin kanssa muodostaen vinyylieetterin, joka hajoaa spontaanisti aldehydiksi. Tämä aldehydi reagoi Grignard-reaktiolla metyylimagnesiumbromidin kanssa, jolloin muodostuu hygroliinia (C8H17NO). Hygroliini hapetetaan hygriiniksi Dess–Martin-perjodinaanilla.

Lähteet

  1. ↑ Hygrine – Substance summary NCBI. Viitattu 21. marraskuuta 2011.
  2. ↑ David R. Dalton, Linda M. Mascavage & Michael Wilson: Alkaloids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 21.11.2011
  3. 1 2 Linda M. Mascavage, Serge Jasmin, Philip E. Sonnet, Michael Wildson & David R. Dalton : Alkaloids, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 06.11.2011
  4. 1 2 P. B. Saxena: Chemistry of alkaloids, s. 19. Discovery Publishing House, 2007. ISBN 978-8183563161 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2011. (englanniksi)
  5. 1 2 Eckart Eich: Solanaceae and convolvulaceae - secondary metabolites, s. 67. Springer, 2008. ISBN 978-3-540-74540-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2011. (englanniksi)
  6. ↑ Finian J. Leeper, John C. Vederas: Biosynthesis, s. 185. Springer, 2000. ISBN 978-3540665731 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2011. (englanniksi)
  7. ↑ Enzo B. Arévalo-García & Juan Carlos Q. Colmenares: A short synthesis of (+)-hygrine. Tetrahedron Letters, 2008, 49. vsk, nro 16, s. 3995–3996. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.11.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.