| Hyperpop | |
|---|---|
| Alkuperä | Popmusiikki, EDM ja elektroninen musiikki |
| Alkuperämaa | Iso-Britannia |
| Kehittymisen ajankohta |
2010-luvun alku |
Hyperpop on musiikkityyli, joka on alalaji popmusiikille, EDM:lle ja elektroniselle musiikille. Hyperpopille ominaisia piirteitä ovat mm. nopea tempo, leikillisyys, liioittelu, erottuva bassolinja, toistuvat melodiset osuudet sekä mielikuvitukselliset ääniefektit. Tyylilajin suunnannäyttäjäksi on usein mainittu yhdysvaltalaisduo 100 gecs, sekä yhdeksi tärkeimmäksi pioneeriksi skotlantilainen tuottaja, DJ ja musiikintekijä SOPHIE. Myös saksalainen popartisti Kim Petras hyödyntää usein musiikissaan hyperpopin piirteitä. Uusin hyperpopin supertähti on Charli XCX albumillaan brat.
Hyperpopin juuret ovat 2000-luvulla ja internet-kulttuurissa. Sen on sanottu olevan ensimmäinen musiikkityyli, joka on muotoutunut tiiviissä vuorovaikutuksessa internet-kulttuurin ja sosiaalisen median kanssa. Osa tyylilajin kehittäjistä on ollut transtaustaisia artisteja, jotka ovat musiikillaan, tyylillään ja lavapersoonillaan haastaneet normeja, etenkin sukupuolibinääriä.
Hyperpop-ilmiö ulottuu myös artistien visuaaliseen estetiikkaan. Tyylissä yhdistyvät 2000-luvun nostalgisointi, absurdius, dramaattisuus, seksikkyys ja futurismi.
Hyperpopin alkuperä on kiistelty. Jotkut mainitsevat Beach Boysin albumin Pet Sounds esimerkkinä varhaisimmista hyperpop-albumeista, toiset taas viittaavat 2000-luvun puolivälin suosittuihin artisteihin kuten Grimes ja Kesha. Myös Soundcloudin 2010-luvun "beat scene"-yhteisö mainitaan usein tyylilajin kehittäjänä.
Vuonna 2019 hyperpoppia alkoivat kehittää artistit 100 gecs, Sophie, A.G. Cook sekä kokeellista dubsteppiä tehneet Rustie ja Hudson Mohawke. Hyperpop tuli valtavirralle tutuksi Spotifyn kuraattori Lizzy Szabon tekemästä Hyperpop-soittolistasta, jonne hän oli koonnut sekä tunnettuja että tuntemattomampia artisteja. Hyperpop-termin keksi Szabon kollega Glenn McDonald kuvaillessaan 100 gecs:n musiikkia.
Hyperpopin on sanottu olevan demokraattinen ja helposti saavutettavissa oleva musiikkityyli, sillä kuka tahansa voi luoda hyperpoppia Audacityn tai GarageBandin tyylisillä sovelluksilla.
Olennainen osa musiikkityyliä on tuoda esiin internet-sukupolven ja marginalisoitujen ihmisryhmien, kuten queer-yhteisön ääntä. Hyperpopin voidaan katsoa olevan taiteellinen tapa kommentoida mm. kapitalismia, uusliberalismia sekä aikuiseksi kasvamista sosiaalisen median aikakaudella, venyttää rajoja sekä haastaa totuttuja normeja.