Hypetraali (m.kreik. ὕπαιθρον, hypaithron < ὑπαίθριος, hypaithrios, ’taivasalla oleva’; lat. hypaethrus) on antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa temppelien tyyppi, jossa temppelin naoksessa eli ydinrakennuksessa ei ollut kattoa. Katto saattoi joko puuttua kokonaan tai olla ainakin osittain avoin.
Hypetraalia edustavat muun muassa Didyman Apollonin temppeli, Efesoksen Artemiin temppeli ja Selinuksen niin kutsuttu Temppeli G, ja mahdollisesti myös Akragaan Olympoksen Zeuksen temppeli.