Hyve

Hyveen ylösnousemus. Paolo Fiammingon maalaus, n. 1580–1596.

Hyve (m.kreik. αρετή, aretē; lat. virtus) on eettisesti ja moraalisesti arvokas luonteenpiirre. Hyve oli keskeinen käsite erityisesti antiikin moraalifilosofiassa eli etiikassa. Hyveen vastakohta on pahe.

Klassiset hyveet

Katso myös: Aretē

Antiikin Kreikan neljä hyvettä olivat seuraavat:

Kristilliset hyveet

Seitsemän hyvettä eli teologiset ja kardinaalihyveet. Sandro Botticelli ja Piero del Pollaiuolo, n. 1471. Uffizin taidegalleria, Firenze.
Pääartikkeli: Kristilliset hyveet

Kristilliset hyveet koostuvat kolmesta teologisesta hyveestä ja neljästä kardinaalihyveestä. Teologiset hyveet ovat usko, toivo ja rakkaus. Ne on kuvattu pyhän Sofian (viisauden) tyttäriksi. Kardinaali- eli päähyveet ovat urhoollisuus, oikeudenmukaisuus, viisaus ja itsehillintä (eli kohtuullisuus). Lisäksi on usein listattu muita hyveitä: kärsivällisyys, lempeys, nöyryys, kuuliaisuus, kestävyys (hellittämättömyys), siveellinen puhtaus ja yksimielisyys. Usein hyveet visualisoidaan nuoriksi pitkäkaapuisiksi naisiksi, jotka taistelevat pahaa vastaan.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Biedermann, Hans: Suuri symbolikirja, s. 80. (Suom. Pertti Lempiäinen) WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla