| IBM Blue Gene | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Valmistaja | IBM | ||||||
| Julkaistu | 1999 | ||||||
| Valmistus lopetettu | 2015 | ||||||
| Suoritin | PowerPC 400 ja IBM A2 | ||||||
|
|||||||

IBM Blue Gene oli IBM:n supertietokone, joka vuonna 2004 ohitti NECin Earth Simulatorin suorituskyvyssä maailman nopeimpana tietokoneena. Tietokone saavutti 70,72 teraflopsia ollessaan beta-vaiheessa.
Tietokone suunniteltiin aiempaa pienempään tilaan ja paremmalla energiatehokkuudella: aiemmalla kehityksellä tilan ja energian tarve olisi kasvanut kestämättömästi ja tietokoneen suunnittelussa oli tavoitteena muuttaa supertietokoneiden ekonomiaa. IBM käytti viisi vuotta ja 100 miljoonaa dollaria kehitystyöhön. Jokainen Blue Genen räkki sisälsi 1 024 kappaletta kahden prosessorin solmua ja 32 prosessoria mahtui yhdelle mikropiirille. IBM Blue Gene/L prototyypin kehitys alkoi vuonna 1999 ja ensimmäinen Blue Gene/L ohitti Earth Simulatorin 29. syyskuuta 2004. Blue Gene/L käytti 131 000 prosessoria ja oli merkittävä myös Linuxin käytössä sekä avoimen lähdekoodin kehityksessä. Prosessorit perustuivat PowerPC 440GX -suorittimeen.
Blue Gene/P oli toisen sukupolven malli, joka julkaistiin vuonna 2007. Vuonna 2011 julkaistiin Blue Gene/Q.
Lawrence Livermore National Laboratoryn Blue Gene/L pystyi päivitysten jälkeen 478,2 teraflopsin suorituskykyyn ja oli maailman nopein kunnes IBM Roadrunner ohitti sen. Saksassa sijainnut Blue Gene/P oli tätä seuraava 167,3 teraflopsin suorituskyvyllä.
Blue Genen edeltäjä oli shakkitietokone IBM Deep Blue, joka käytti 32 prosessoria.