| Verijuotikas | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nivelmadot Annelida |
| Luokka: | Clitellata |
| Alaluokka: | Juotikkaat Hirudinea |
| Osaluokka: | Euhirudinea |
| Lahko: | Arhynchobdellida / Acanthobdellida |
| Heimo: | Verijuotikkaat Hirudinidae |
| Alaheimo: | Hirudinariinae |
| Suku: | Hirudo |
| Laji: | medicinalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hirudo medicinalis |
|
| Katso myös | |
Verijuotikas eli kansanomaiselta nimeltään iilimato (Hirudo medicinalis) on verta imevä juotikaslaji. Verijuotikas on suurikokoinen, jopa yli 10 cm pitkä. Väritykseltään se on tummanruskea.
Verijuotikas on toisinaan sekoitettu Suomessa yleiseen hevosjuotikkaaseen, joka ei ime verta. Verijuotikkaalla on selässä vaaleampaa pitkittäiskuviointia sekä oransseja ja vihertäviä laikkuja ja sen takapään imukuppi on kookas, suurempi kuin hevosjuotikkaalla.
Verijuotikas on hävinnyt Suomesta lähes kokonaan. Suomen ympäristökeskuksen tiedossa on kymmenkunta lampea, joista on tuoreita verijuotikashavaintoja, suurin osa Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Suomessa juotikkaiden väheneminen on yhteydessä maatalouden muutokseen. Nisäkkäiden verta ei ole lampien rantavesissä tarjolla karjan laiduntamisen vähennyttyä rannoilla.
Verijuotikasta on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin jo antiikin ajoista lähtien. Verijuotikkaiden syljestä erittyvä hirudiini on tehokas veren hyytymistä estävä yhdiste. Hirudoterapiassa yksi juotikas imee verta noin 15 grammaa. Sen sanotaan helpottavan esimerkiksi nivelrikon oireita lievittämällä kipuja ja vähentämällä jäykkyyttä.