Iiris Tuononen on suomalainen muusikko, lauluntekijä, musiikkivideo-ohjaaja ja elokuvantekijä. Joensuulainen Tuononen tunnetaan erityisesti nimellä Joku Iiris, joka oli alun perin hänen sooloprojektinsa ja laajeni myöhemmin yhtyeeksi.
Tuononen julkaisi Joku Iiris -nimellä ensimmäisen albuminsa Joku Iiris vuonna 2020. Albumin musiikkia luonnehdittiin muun muassa pelkistetyksi laulaja-lauluntekijämusiikiksi, ja Helsingin Sanomat käsitteli Tuonosta samana vuonna suomalaisen ”girlbluesin” yhteydessä.
Ensimmäisellä albumilla Joku Iiris oli Tuonosen sooloprojekti. Vuonna 2025 Tuononen alkoi muodostaa projektin ympärille yhtyettä. Rumpali Sini Suvanto tuli mukaan kesällä ja basisti Tuomas Virtanen elokuussa 2025. Yhtyeeseen liittyi myös Jukka Nousiainen, jonka kanssa Tuononen oli aiemmin esiintynyt duona. Joku Iiriksen kokoonpanon muodostavat Tuononen, Suvanto, Nousiainen ja Virtanen.
Joku Iiriksen toinen albumi Voi ei julkaistiin 6. toukokuuta 2026. Tuononen sanoitti ja sävelsi albumin kappaleet sekä tuotti levyn yhdessä Nousiaisen kanssa. Sovitukset teki yhtye. Albumin ilmestymisen aikaan Helsingin Sanomat julkaisi siitä arvion.
Tuononen on opiskellut elokuvantekoa ja työskennellyt audiovisuaalisissa tuotannoissa. Hän on työskennellyt muun muassa elokuvissa Fingerpori ja Mestari Cheng.
Tuononen on ohjannut musiikkivideoita sekä Joku Iirikselle että muille artisteille. Hänen ohjaustöihinsä kuuluvat Joku Iiriksen Moi Äiti ja Yhet Vielä (2018), Litku Klemetin Google Earth Rock (2021), Guggenheim-projektzin Pesukarhulaulu (2022), Rosita Luun Loistava tulevaisuus (2022) ja Lyytin Ennätyshelteet (2023).
Tuononen sai Oulun musiikkivideofestivaaleilla vuonna 2018 lupaavalle uudelle tekijälle myönnettävän Teinipumpelin Joku Iiriksen Moi Äiti -musiikkivideosta. Vuonna 2021 hän sai Postpumpelin Litku Klemetin Google Earth Rock -videosta.