Ilmari Launis

Adolf Ilmari Launis (ent. Lindberg, 3. joulukuuta 1881 Hämeenlinna – 10. huhtikuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti.

Ilmari Launiksen vanhemmat olivat talonomistaja, puuseppä Adolf Lindberg ja tämän kolmas vaimo Amanda Gustava Vikman (Ollila). Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta 1901 ja valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta 1905. Launis teki opintomatkoja Keski-Eurooppaan, Italiaan ja Englantiin 1906 sekä useita matkoja Euroopan maihin, Egyptiin, Palestiinaan ja Algeriaan.

Launiksella oli oma toimisto Espoon Leppävaarassa vuodesta 1906 ja vuodesta 1920 lähtien Helsingissä. Launis työskenteli 1920- ja 1930-luvuilla Yleisten rakennusten ylihallituksessa. Hän toimi vuodesta 1937 Kuopion piirin piiriarkkitehtina, kunnes erosi virasta vuonna 1948. Hän oli aikansa tuotteliaimpia kirkkorakennusten suunnittelijoita Suomessa, ja yhdessä Josef Stenbäckin kanssa hänen katsotaan hallinneen 1900-luvun alun kirkkoarkkitehtuuria. Hän suunnitteli muun muassa 16 kirkkoa ja uudisti esimerkiksi Juupajoen kirkon ja Lappeenrannan kirkon. Hän teki myös lasi- ja alttarimaalauksia.

Vuonna 1936 Launis jätti valtioneuvostolle ehdotuksen suomalaisen pantheonin rakentamisesta Helsinkiin. Pantheon olisi sijoitettu Helsingin tuomiokirkon alla olevaan kryptaan. Pantheon olisi rakennettu osa osalta vuosisatojen kuluessa ja jokainen aikakausi olisi sijoittanut sinne muistomerkkejänsä ja taidettansa. Pantheonin keskus olisi rakennettu ensin ja siellä olisi sijainnut merkkihenkilöille varattuja hautapaikkoja. Pantheoniin olisi kuulunut myös yksityisiä hautapaikkoja. Kirkon terassien alle olisi Launiksen laskelmien mukaan mahtunut 14,500-15,000 hautaa sijoitettuina katakombien tapaan. Näistä hautapaikoista kertyvillä varoilla Launis arvioi saatavan koko ohjelman rahoitetuksi.

Launis sovelsi suunnitelmissaan useita tyylejä ja liitti niihin elementtejä erilaisista suuntauksista.

Ilmari Launis oli naimisissa vuodesta 1910 Ester Reinilän kanssa. Ilmari Launiksen veli oli säveltäjä Armas Launis.

Töitä

Kirkkoja

Alttaritauluja ja lasimaalauksia

Launiksen suunnittelema Heinolan maalaiskunnan vapaussodan sankarimuistomerkki Kodin ja isänmaan puolesta kaatuivat Heinolan hautausmaalla paljastettiin vuonna 1922.
Vapaussodan v. 1918 valkoisten muistomerkki Huittisissa paljastettiin 1920.

Lähteet

  1. ↑ Puranen, Irja: Suomen rakennushallinto 1811–1961. Matrikkeli, s. 485. Rakennushallitus, 1967.
  2. 1 2 3 Aikalaiskirja 1934
  3. 1 2 3 4 Kuka kukin on 1954
  4. 1 2 3 Ylioppilasmatrikkeli 1901, matrikkelinumero 27137
  5. ↑ Knapas, Marja Terttu (toim.): Suomen kirkot – Finlands kyrkor 19, Ylä-Savon kirkot : Iisalmi, Pielavesi, Kiuruvesi, Lapinlahti, Sonkajärvi, Sukeva ja Vieremä / Museovirasto = Finlands kyrkor / Museiverket. s. 206. Helsinki: Museovirasto, 1993. ISBN 951-9075-65-8
  6. 1 2 Ilmari Launis Muuka.com. Arkistoitu 22.11.2012. Viitattu 25.1.2011.
  7. ↑ Suomelle Pantheon ehdottaa arkkit. I. Launis. Suurkirkon alle voitaisiin sijoittaa 14-15.000 hautapaikkaa, Helsingin Sanomat, 7.11.1936, nro 302, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 7.11.2026
  8. ↑ Kirkko Kihniön seurakunta. Viitattu 20.2.2024.
  9. ↑ Tarvasjoen kirkko museoviraston kulttuuriympäristöportaalissa Museovirasto. Viitattu 25.6.2023.
  10. ↑ Kalvolan kirkko Hämeenlinna-Vanajan seurakunta. Viitattu 25.6.2023.
  11. ↑ Pirkkalan Vanha kirkko Pirkkalan seurakunta. Viitattu 25.6.2023.
  12. ↑ Saaren kirkko Parikkalan seurakunta. Viitattu 25.6.2023.
  13. ↑ Heinolan hautausmaan kartta (pdf) Heinolan seurakunta. Viitattu 16.2.2025.
  14. ↑ Sirola, Anna: Puhukoon paatinen pylväs, s. 260. Rovaniemi: Väyläkirjat, 2017. ISBN 978-952-7168-35-6
  15. ↑ Alttaritaulu Rengon seurakunta. Arkistoitu 24.8.2010. Viitattu 19.5.2016.

Aiheesta muualla

Ilmari Launiksen suunnittelemia suomalaisia kirkkoja