Inklusiivisella tarkoitetaan kielitieteessä ilmauksen tulkintaa, joka sulkee sisäänsä muitakin vaihtoehtoja kuin ne, joita muoto nimenomaisesti ilmaisee. Inklusiiviseksi tulkinnaksi voidaan nimittää esimerkiksi suomen kielen passiivin tulkintaa, kun sen ymmärretään viittaavan myös kertojaan itseensä (Siellä eduskunnassa sitten kuultiin puhetta tuntikaupalla).
Erityisesti inklusiivisuudesta puhutaan monikon ensimmäisen persoonan pronominien (’me’) yhteydessä. Useissa, etenkin Euroopan ulkopuolisissa kielissä erotetaan toisistaan eksklusiivinen ’me’ (’minä ja joku muu, mutta et sinä’) ja inklusiivinen ’me’ (’minä ja sinä (ja mahdollisesti joku muukin)’). Grambank-tietokannan otoksessa kieliä, joiden persoonapronomineissa tai muissa persoonan ilmauksissa tehdään ero eksklusiivisen ja inklusiivisen välille, on 1243, kun taas 1114 kielessä tätä piirrettä ei ole.