Intiaanisodat

Intiaanisodat
Vuonna 1899 julkaistu tuntemattoman taiteilijan kuva, jossa Yhdysvaltain ratsuväen sotilaat jahtaavat intiaaneja.
Vuonna 1899 julkaistu tuntemattoman taiteilijan kuva, jossa Yhdysvaltain ratsuväen sotilaat jahtaavat intiaaneja.
Päivämäärä 1622–1924
Paikka Pohjois-Amerikka
Lopputulos Intiaanien tappio
Vaikutukset Yhdysvaltojen laajeneminen länsirannikolle saakka, intiaanireservaattien synty.
Osapuolet
Intiaanit Espanja
Ranska
Englanti
Iso-Britannia
Alankomaat
 Ruotsi (1638–55)
Venäjä (1733-1867)
Yhdysvallat (1776-1924)
Vermont (1777-91)
 Meksiko (1821-1867)
Texasin tasavalta (1836-46)
Kalifornian tasavalta (1846)
Konfederaatio (1861-65)
Kanada (1867-1924)
Goyaałé (Geronimo). Monet intiaanisoturit saivat hankituksi länsimaisen tuliaseen. Monesti eurooppalaiset katsoivat edukseen aseistaa intiaaneja esimerkiksi toisia eurooppalaisia ryhmiä vastaan.

Intiaanisodat olivat sarja yhteenottoja eurooppalaisperäisen väestön ja Pohjois-Amerikan intiaanien välillä. Sodat, jotka ulottuivat uudisasukkaiden maahantulosta 1600-luvulla Wounded Kneen joukkomurhaan 1890, johtivat Pohjois-Amerikan alkuperäisten asukkaiden alistamiseen ja pakkomuuttoon.

Intiaanisodat on huono termi, koska se antaa ymmärtää, että intiaanit olisivat taistelleet yhtenä joukkona. Intiaanit ovat kuitenkin iso joukko kansoja, joilla on erilliset historiat. Nämä kansat tai heimot olivat eri lailla organisoituneita ja yleensä tekivät päätökset sodasta tai rauhasta paikallistasolla, vaikka toisinaan perustivat kansainliittoja, kuten Irokeesiliitto.

On myös vaikeaa rajata, mitkä sodat olivat intiaanisotia. Intiaanit osallistuvat aktiivisesti Yhdysvaltain vapaussotaan ja vuoden 1812 sotaan, ja näillä sodilla oli suuri vaikutus intiaanien elämään, mutta niitä ei silti yleensä lasketa intiaanisodiksi. Myös kuvitelma siitä, että ”kalpeanaamat” ja ”punanahat” olivat aina vastakkain, on yksinkertaistus: useat eurooppalaissyntyiset taistelivat intiaanien puolella, ja intiaanit taistelivat toisiaan vastaan.

On arvioitu, että intiaanisodat vaativat vuosien 1775 ja 1890 välillä 45 000 intiaanin ja 19 000 eurooppalaisen hengen. Laskelmissa ovat mukana naiset ja lapset, sillä siviileitä tapettiin usein rintamalla.lähde?

Vielä vuoden 1890 jälkeen sattui useita yksittäisiä konflikteja intiaanien ja valkoihoisten kanssa. Viimeinen intiaanisotiin kuuluvaksi katsottu yhteenotto tapahtui 1924 Arizonassa.

Suuret intiaanisodat

Suurina intiaanisotina pidetään yleensä vuosien 1862–1890 sotia Suurilla tasangoilla, missä intiaanit viettivät liikkuvaa elämää asuen yleensä tiipiissä ja metsästäen biisoneita. Toisen laskutavan mukaan suurten intiaanisotien aika olisi alkanut vuoden 1854 Grattanin verilöylystä. Lopullisen sysäyksen suurille intiaanisodille antoivat Coloradon kultaryntäys ja se, että valkoiset metsästivät tasankojen biisoneita pois. Suurille intiaanisodille oli ominaista intiaanien tahallinen tuhoaminen tappamalla tarkoituksella myös naisia ja lapsia. Kenraali Philip Sheridanin väitetään sanoneen kuuluisan lauseen ”ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani”. Lause kuvastaa hyvin aikakautensa henkeä, vaikka Sheridan itse kiisti sanoneensa näin.

Intiaanisodat

Sodat voidaan jakaa kolmeen osaan:

Intiaanien pakkomuuttojen jälkeen Mississippin itäpuolella ei ollut merkittäviä määriä intiaaniasutusta, joten sotiakin käytiin vain lännessä.

Tappiot

Arviot intiaanisotien kuolleisuudesta vaihtelevat suuresti. 1800-luvun lopun väestönlaskentaan perustuvat arviot puhuvat noin 30 000 intiaanin ja 19 000 eurooppalaisen sekä eurooppalaistaustaisen kuolemasta, mutta myöhemmässä tutkimuksessa on esitetty tätä korkeampia lukuja, erityisesti alkuperäisväestön osalta. Tutkijat korostavat, että kaikki tällaiset arviot ovat epävarmoja: lähteet ovat puutteellisia, monet yhteenotot jäivät kirjaamatta, ja erityisesti intiaanien tappiot ovat todennäköisesti systemaattisesti aliarvioituja.