| Isokaulussieni | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Helttasienet Agaricales |
| Heimo: | Strophariaceae |
| Suku: | Kaulussienet Stropharia |
| Laji: | hornemannii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Stropharia hornemannii |
|
| Katso myös | |
Isokaulussieni (Stropharia hornemannii) on kaulussieniin kuuluva lievästi myrkyllinen sienilaji.
Isokaulussienen lakki on 6–20 cm leveä, harmahtavan tai punertavan ruskea. Lakin muoto vaihtelee kuperasta laakeaan, sen keskellä on kohouma ja se tahmea, sileä ja usein limainen. Lakin reunalla voi olla suojusjätteitä. Lakin alapinnalla olevat kolotyviset tai tasatyviset heltat ovat nuorena vaalean punertavanharmaat, vanhemmiten mustanharmaat. Jalka on 6–20 cm pitkä, vaaleankellertävä, tasapaksu suomuinen ja renkaallinen. Rengas on kaulusmainen, uurteinen ja hauras. Sienen malto on valkoista. Haju on epämiellyttävän tunkkainen.
Harmaahelttaisena lajina isokaulussieni muistuttaa jonkin verran herkkusieniä, mutta herkkusienen lakki ei ole kosteanakaan limainen eikä se haise epämiellyttävältä. Suomuisine jalkoineen ja mahdollisine lakin suojusjätteineen se myös muistuttaa joitakin kärpässieniä.
Lähisukulaislajeja ovat lantakaulussieni, tarhakaulussieni, nurmikaulussieni ja viherkaulussieni.
Isokaulussieni kasvaa yleisenä ja usein runsaina kasvustoina tuoreissa sammaleisissa kangasmetsissä, korvissa, kantojen ympärillä ja sammaloituneilla lahopuilla koko Suomessa. Sienen satoaika on syys- ja lokakuussa.
Isokaulussieni on lievästi myrkyllinen ja aiheuttaa syötynä pahoinvointia ja ruoansulatuskanavan ärsytystä.