Isomittari

Isomittari
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Vihermittarit Geometrinae
Suku: Geometra
Laji: papilionara
Kaksiosainen nimi

Geometra papilionaria
(Linnaeus, 1758)

Alalajit
Katso myös

  Isomittari Wikispeciesissä
  Isomittari Commonsissa

Isomittari (Geometra papilionaria) on isokokoinen vihermittareihin kuuluva perhonen, joka on levinnyt laajalle alueelle Euraasiassa. Laji lentää valoisissa lehti- ja sekametsissä yleensä öisin, ja sen lentoaika ajoittuu heinä-elokuulle. Isomittarin toukat käyttävät ravinnokseen pääasiassa koivuja. Yksivuotinen laji talvehtii pienenä toukkana.

Koko ja ulkonäkö

Isomittari on Suomessa tavattavista vihreistä mittareista suurin ja muodoltaan päiväperhosmainen; sen siipien kärkiväli on noin 4–6 senttimetriä. Perhosen siivet ovat ylä- ja alapinnoiltaan sinertävän vihreät. Siipien poikkiviirut ja aaltoviiru ovat vaaleat ja muodoltaan hampaiset. Yksilöt haalistuvat nopeasti vaaleamman vihreäksi, jopa kellertäviksi. Koiraan tuntosarvet ovat muodoltaan kaksoiskampahampaiset.

Isomittaria muistuttavia lajeja on kenties vain kalvasmittari (Campaea margaritaria), joka on kuitenkin väriltään selvästi vaaleampi. Se on myös kooltaan pienempi, eivätkä kalvasmittarin siipien poikkiviirut mutkittele.

Levinneisyys

Laji on levinneisyysalueeltaan Euraasialainen. Levinneisyys ulottuu lännessä Irlannista ja Portugalista Keski-Italiaan ja idässä Kaukasukselle sekä Siperiassa Baikalille asti. Itä-Siperian, Amurin, Sahalinin Kiinan ja Korean niemimaan alueella tavataan alalajia G. p. herbacearia; Japanissa ja Kuriileilla lentää alalaji G. p. subrigua. Suomessa isomittaria tavataan yleisenä lähes pohjoisinta Lappia myöten.

Elinympäristö ja elintavat

Isomittari on laajalle levinnyt ja elinympäristöissään usein runsaslukuinen. Sitä tavataan tyypillisimmin valoisissa, tuoreissa lehti- ja sekametsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa. Aikaisimmat yksilöt voivat olla Suomessa lennossa jo kesäkuulla, mutta lento ajoittuu yleensä heinäkuulle, päättyen elokuun puolivälissä. Pohjoisessa lento voi venyä aina syyskuulle asti. Britanniassa lento puolestaan alkaa kesäkuun lopulla ja kestää heinäkuun ajan. Isomittari on lennossa pääasiassa yöllä.

Lajin toukat käyttävät ravinnokseen pääasiassa koivuja, mutta niiden tiedetään syövän myös leppää, pähkinäpensaita ja pyökkejä. Toukka talvehtii keskenkasvuisena. Se viettää koko talven paljaalla oksalla silmuun kiinnittyneenä. Erinomainen suojaväri kätkee sen saalistajilta. Otollisella paikalla samassa puussa voi olla monta toukkaa.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Isomittari – Geometra papilionaria Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Mikkola ym: Suomen perhoset – Mittarit 1, s. 52.
  3. 1 2 3 Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles, s. 17.
  4. ↑ Talvehtivia isomittarin toukkia LAJI.FI-foorumi. Viitattu 25.12.2017.

Aiheesta muualla