Israelin heimot tai israeliitit järjestäytyivät rautakaudella Palestiinassa. He jakautuivat kahdeksi kuningaskunnaksi, ja myöhemmin he joutuivat muiden valtojen alle. Seemiläiset, Jahve-jumalan kanssa tehtyyn liittoon uskoneet israeliitit hajaantuivat juutalaisiksi ja samarialaisiksi kutsuttaviin kansanryhmiin. Heprealaisen Raamatun eli Vanhan testamentin mukaan israelilaiset koostuivat alkujaan kahdestatoista heimosta.
Raamatun mukaan israeliitit polveutuivat patriarkka Abrahamista. Hän solmi liiton Jumalan kanssa, joka ohjasi hänet Kaanainmaahan ja lupasi sen hänen jälkeläistensä asuinpaikaksi. Hänen pojanpojallaan Jaakobilla eli Israelilla oli kaksitoista poikaa, joista polveutuivat Israelin heimot. Jaakob asettui poikineen nälänhädän vuoksi Egyptiin, missä Joosef nousi arvovaltaiseen virkaan. Myöhempi faarao piti kasvanutta israelilaisväestöä uhkana ja orjuutti heidät. Jumalan ohjaamana israelilaiset vapautuivat, vahvistivat liittonsa Jumalan kanssa ja saivat Mooseksen lait, ja suuntasivat jälleen kohti luvattua maatansa, jonka he valloittivat. Siellä he elivät tuomarien johtamina, kunnes he järjestäytyivät kuningaskunnaksi.
Tutkijoiden yleinen näkemys on, ettei Raamatun kuvausta israelilaisten alkuperästä sellaisenaan ole pystytty vahvistamaan arkeologisilla todisteilla. Tutkijat ovat ehdottaneet israelilaisten perustajaväestöksi muiden muassa shasu-paimentolaisia, paikallaan asuneita kanaanilaisia ja Cisjordanian ulkopuolelta tulleita puolinomadeja. Suurin osa tutkijoista katsoo exodus-kertomuksella olevan kuitenkin jonkinlainen historiallinen pohja, ja on esitetty, että israeliitteihin olisi Kaanainmaalla liittynyt pieni Egyptistä tullut ryhmä, jonka kokemuksista se olisi syntynyt. Vähemmistönäkemys pitää perinteisempää tulkintaa exoduksesta historiallisesti luotettavana. Varhaisin tunnettu Raamatun ulkopuolinen lähde, joka mainitsee Israelin, on sen etnisenä ryhmänä kuvaava Merenptahin steela 1200-luvulta eaa.
Tiedot israelilaisten historian vaiheista alkavat olla varmemmalla perustalla kuningas Daavidin ajasta eli noin 1000 eaa. lähtien. Israelin varhaisen, yhtenäisen kuningaskunnan historiallisesta luonteesta on kuitenkin eriäviä näkemyksiä. Joidenkin tutkijoiden mukaan voidaan puhua valtiosta, kun taas etenkin Israel Finkelsteinin työhön perustuvan koulukunnan mukaan esimerkiksi Daavid oli lähinnä vielä pienemmän alueen heimopäällikkö.
Israelilaiset jakautuivat sitten pohjoiseksi Israelin kuningaskunnaksi ja eteläiseksi Juudan kuningaskunnaksi. 700-luvulla eaa. assyrialaiset Sargon II:n johdolla valloittivat pohjoiskuningaskunnan, jossa asuneista israelilaisista osa joutui pakkosiirretyksi Assyrian muihin osiin. Juuda joutui lopulta Babylonian valtaamaksi 500-luvulla eaa.
Pohjoisen valtakunnan alueelle jääneistä israelilaisista muodostui samarialaisten kansa, jota Juudan alueen israeliitit syyttivät pakanavaikutteista. Samarialaisten ja juudalaisten välit rikkoutuivat. Juudan ja myöhemmin Juudean alueen israeliitteja alettiin kutsua juutalaisiksi.
Muinaiset israeliitit olivat etnisyyden ja uskonnon yhdistelmästä muodostuva ryhmä.
Israelilaisasutuksen muodostumisvaiheilla Kaanainmaalla heillä oli asymmetriset välit sekä egyptiläisiin vallanpitäjiin että kanaanilaisiin ja olivat näistä eristynyt ryhmä, ja tämä oli ominainen lähtökohta muista erottuvan etnisen identiteetin korostumiseen. Myöhemmin israeliittien omaa etnistä identiteettiä vahvisti konflikti filistealaisten kanssa.
Muinaisessa Lähi-idässä uskonto yhdistyi heimoon, ja myös israeliiteilla kehittyi uskomus omasta kansallisesta jumalastaan Jahvesta, jonka kanssa heillä oli liitto. Uskonto ei ollut vain hengellisyyttä, vaan myös sidoksissa ryhmän kulttuuriseen ja etniseen identiteettiin. Arkeologisten ja raamatullisten todisteiden perusteella israeliittien keskuudessa esiintyi myös muiden kansojen jumalien palvontaa, millä tavoiteltiin ylimääräisen suojan saamista.
Heprealaiset, israeliitit ja juutalaiset ovat kaikki samaa kansaa tarkoittavia nimityksiä, mutta eri termit usein yhdistetään kansan eri ajanjaksoihin. Raamatullisessa kontekstissa heprealaisilla voidaan tarkoittaa erityisesti juutalaisten esivanhempia Abrahamista exodukseen asti, ja israeliiteilla puolestaan usein tarkoitetaan Israelin heimoja Kaanainmaahan asettumisen ja Babylonin pakkosiirtolaisuuden väliseltä ajalta, minkä jälkeen termi juutalaiset vakiintui.
Kirjat-Jearimin rautakautisen hautakohteen DNA-näytteet kuuluvat isälinjan haploryhmään J2a1a1a2b2a1b1 sekä äitilinjan haploryhmiin H87 ja T1a9. Nämä haploryhmät ovat tyypillisiä Lähi-idän ja Välimeren kansoille.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Israelin heimot Wikimedia Commonsissa