Ivar Johannes Hortling (19. maaliskuuta 1876 Oulu – 13. helmikuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen lintutieteilijä ja kieltenopettaja, oppiarvoltaan filosofian tohtori.
Hortlingin vanhemmat olivat lääninkamreeri, kamarineuvos Johan Gustaf Hortling (1839–1899) ja Olga Beata Amalia Ståhlberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1894 Oulun ruotsalaisesta lyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1899, maisteriksi 1900, lisensiaatiksi 1908 ja tohtoriksi 1910.
Hortling oli aluksi opettajana Helsingin ruotsalaisessa lyseossa, Oulun ruotsalaisen lyseon v.t. lehtorina ja Helsingin yliopiston v.t. lehtorina. Hän toimi ruotsin, saksan ja ranskan kielen opettajana ja myöhemmin rehtorina Brändö Svenska Samskolanissa (1920–1922) ja Helsingin Svenska Lyceumissa. Hän jäi eläkkeelle 1943. Hortling oli perustamassa Suomen Lintutieteellistä Yhdistystä ja sen lehteä Ornis Fennicaa, jota hän myös toimitti noin seitsemän vuotta. Hortling oli tuottelias kirjoittaja. Pääasiassa hän tutki lintujen muuttoa ja selvitteli muun muassa Oulujärven ja Porin Yyterin merkitystä lintujen muuttokauden aikaisina kokoontumispaikkoina.
Hortling oli myös Finlandian toimitusjohtajana ja Suomen Matkailijayhdistyksen sihteerinä, Uusfilologiseuran sihteerinä ja rahastonhoitajana sekä Siuntion Kotiseutuyhdistyksen perustajana ja sihteerinä.
Vuoden 1918 sisällissodan aikana Hortling osallistui Kirkkonummen taisteluihin Länsi-Uudenmaan suojeluskuntalaisista kootun Sigurdskårenin mukana ja oli puolitoista kuukautta sotavankina Helsingissä. Hän julkaisi kokemuksistaan muistelmateoksen vielä samana vuonna.
Hänen poikansa Herman Hortling oli sisätautiopin dosentti, perinnöllisyys- ja kromosomitutkija.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
