Ivo Malec (30. maaliskuuta 1925 Zagreb – 14. elokuuta 2019 Pariisi) oli kroatialaissyntyinen, ranskalaistunut säveltäjä, tyyliltään avantgardisti. Hän opiskeli Pariisissa ja asettui sinne pysyvästi vuonna 1959. Hänen keskeisin opettajansa oli Pierre Schaeffer.
Malecin varhaisista sävellyksistä monet ovat elektronisia, usein musique concrète -tyylisiä, mistä esimerkkejä ovat Mavena (1957) ja Breaths II (1961). Jälkimmäisessä teoksessa käytetään hengitysääniä. Monissa muissakin teoksissa, kuten Tutti-sävellyksessä (1962) orkesterille ja nauhalle, käytetään perinteisten soitinten kanssa yhdessä elektroniikkaa. Osin André Bretonin Nadjaan pohjautuvassa teoksessa Oral (1966–1967) esiintyy orkesterin kanssa resitoija.
Vuonna 1972 Malecista tuli Pariisin konservatorion professori. Hän opetti siellä vuoteen 1990. Hänelle erityistä suosiota tuoneita teoksia ovat Acro 11 (1975) ja Bassa (1983–1984). 1980-luvulta Malec on suosinut pelkkien orkesterien ja muiden kokoonpanojen soitinten ääntä, mistä esimerkkejä ovat teokset Exempla (1994), Sonoris causa (1997) ja Epistola (2006).
Malec oli Kunnialegioonan jäsen ja Ordre des Arts et des Lettres’n Commandeur.
