Jacob Wilde (1679 Bauska, Kuurinmaa – 1755) oli saksalais-ruotsalainen historioitsija. Hän oli vuodesta 1701 Riian katedraalikoulun konrehtori ja vuodesta 1704 kaunopuheisuuden professori silloin Pärnussa olleessa yliopistossa. Hän lähti 1710 venäläisiä pakoon Tukholmaan.
Wilde nimitettiin 1713 valtakunnan historiografiksi, ja hän pysyi virassa kuolemaansa asti. Hän oli oppinut ja tarkka historiantutkija, varsinkin Ruotsin oikeushistorian alalla. Hän sokeutui myöhemmällä iällä, mutta hyvän muistinsa ansiosta hän saattoi jatkaa historiallista tutkimustyötään.