Jakovlev Jak-7 (ven. Яковлев Як-7) oli neuvostoliittolainen toisen maailmansodan aikainen yksimoottorinen, joko yksi- tai kaksipaikkainen hävittäjälentokone.
Jakovlev Jak-7 (ven. Яковлев Як-7) oli neuvostoliittolainen toisen maailmansodan aikainen yksimoottorinen, joko yksi- tai kaksipaikkainen hävittäjälentokone.
Jak-7 suunniteltiin kaksipaikkaiseksi jatkokoulutuskoneeksi. Uuden koneen perustana oli Jakovlev Jak-1:n prototyyppi I-26. Tämän UTI-26-koneen prototyyppi lensi ensilentonsa 4. heinäkuuta 1940. UTI-26-koneessa oli kaksi ohjaamoa peräkkäin ja näiden välinen kommunikointijärjestelmä sekä yksi 7,62 mm ŠKAS-konekivääri. Siipiä oli siirretty taaksepäin tasapainon vuoksi.
Ensimmäisissä Jak-7UTI-malleissa oli sisäänvedettävä laskuteline. Osa alkuperäisistä sarjatuotantokoneista oli kaksipaikkaisia Jak-7V-koneita (V - "Vyvozoni", tutustuminen). Tässä oli kiinteä laskuteline. Kaksipaikkaisesta harjoituskoneesta kehitettiin nopea versio matkustajan kuljettamiseen, Se sai tunnuksen Jak-7K ("Kurjerski" eli kuriiri).
Jak-7:ta kehitti eteenpäin K. A. Sinelštšikovin ryhmä, joka oli määrätty suunnitteluryhmästä valvomaan koneiden valmistusta. Sinelštšikov kehitti koneesta aseistetun mallin 20 mm ŠVAK-tykillä ja kahdella 7,62 mm ŠKAS-konekiväärillä. Takaohjaamo säilytettiin mahdollisia kuriiritehtäviä tai lisäpolttoainetta varten. Kone sai tyyppimerkinnän Yak-7/M-105P käyttämänsä Klimov M-105PA-moottorin mukaan. Jakovlev suhtautui epäillen uuteen koneeseen, mutta tehdastesteissä kone osoittautui paremmaksi kuin Jak-1. Osasyynä olivat koulutusmalliin tehdyt muutokset, kuten suuremmilla pyörillä ja paremmilla jarruilla varustettu laskuteline ja parempi korkeusperäsin.
Puolustuskomitea määräsi elokuussa 1941 koneen sarjavalmistukseen tehtaissa N°301 ja N°153, mutta tehdas 301 oli evakuoitava Novosibirskiin. Näin vuonna 1941 saatiin valmistettua vain 60 konetta.
Alkuvuodesta 1942 valmistettu kone sai tyyppimerkinnäkseen Jak-7A. Aseistuksena oli kaksi 7,62 mm ŠKAS-konekivääriä ja yksi 20 mm ŠVAK-tykki. Kone pystyi kuljettamaan kuusi RS-82 -rakettia tai kaksi FAB 100 kg -pommia. Lentäjät pitivät koneen raskaasta aseistuksesta ja ohjattavuudesta. Myös raskasta 37 mm konetykkiä, tyypiltään MPŠ kokeiltiin A-sarjan mallimuunnoksessa. Edelleen 45 mm tykkiä, mallia NS-45 koetettiin evaluoida, joskin enemmän Jak-9:ään.
Eniten valmistettu oli Jak-7B, jonka valmistus alkoi toukokuussa 1942 ja jatkui joulukuuhun 1943. Tässä mallissa ŠKAS:t korvattiin raskailla 12,7 Berezin UB -konekivääreillä. Kesään 1942 mennessä sen voimanlähteeksi saatiin parannettu Klimov M-105PF -moottori (1 180 hv).
Heinäkuussa 1942 koelennettiin Jak-7D-versio (D - Dalnyi eli pitkänmatkan versio). Kehitystyön tuloksena valmistui Jak-7DI ("Dalnyi Istrebitel") joka sai nimen Jak-9.
Jak-7 koneita valmistettiin 6 399 kappaletta vuoden 1943 alkuun mennessä. Näistä yli 5 000 oli tyyppiä Jak-7B.
Lähde:
Yleiset ominaisuudet
Suoritusarvot
Aseistus
