Johan Bilmark (3. heinäkuuta 1728 Skara – 19. huhtikuuta 1801 Turku) oli Turun akatemian historian ja moraalifilosofian professori 1763–1801. Työura professorina oli akatemiassa harvinaisen pitkä, 38 vuotta, ja päättyi vasta Bilmarkin kuolemaan 72-vuotiaana.
Bilmarkin vanhemmat olivat kirkkoherra Johan Bilmark ja Anna Maria Bierchenius. Vanhempien perhe ei ollut varakas
Bilmark valmistui ylioppilaaksi 1746 ja kirjoittautui Turun Akatemian opiskelijaksi samana vuonna. Hän valmistui maisteriksi vuonna 1764 ja jatkoi opintojaan Uppsalassa vuonna 1761.
Bilmark oli Turun akatemian filosofisen tiedekunnan ylimääräinen apulainen 1756–63 ja historian ja moraalifilosofian professori 1763–1801. Hän oli filosofisen tiedekunnan promoottori 1775 ja 1792, Ruotsalaisen osakunnan kuraattori 1755–1762 ja inspehtori 1762. Yliopiston rehtorina hän toimi vuorollaan 1769–1770, 1777–1778, 1783–1784 ja 1795–1796.
Bilmark käsitteli julkaisuissaan filosofisia ja siveys- ja lainopillisia aiheita sekä Ruotsin, Suomen ja Venäjän historiaa. Bilmarkin johdolla valmistui 229 väitöskirjaa, joihin kuuluivat myös Historia regiæ academiæ Aboënsis 1770–76, De sacellis sepulchralibus in templo cathedr Aboënsi obviis 1778 ja De templo cathedr Aboënsi 1800–01. Hän oli väitöskirjojen julkaisemisessa Turun akatemian toimeliain. Bilmarkin tuotanto oli kuitenkin hajautunut monelle taholle: historiaan, filosofiaan ja teologiaan. Hänen latinan taitoaan on pidetty heikkona.
Bilmarkin tuotantoon kuului myös kasvatustieteellinen väitöskirja Om uppfostringsvärkets hinder (1773). Se käsitteli kysymyksiä poikien kehityksestä ja koululaitoksen sekä vanhempien rooleista ja tehtävistä poikien kasvatuksessa. Se käy läpi lasten kehitysvaiheita ja erityisiä tarpeita eri-ikäisinä. Opettajien tieto, kokemus ja soveltuvuus kasvattajina ovat esillä, samoin koulujen rakenne ja vanhempien osuus kasvatuksessa.
Bilmarkin maailmankatsomus oli Klingen ja Leikolan mielestä vanhanaikainen ja konservatiivinen, ja sen punaisena lankana oli luterilaisen ortodoksian puolustaminen uusia aatevirtauksia kuten kantilaisuutta vastaan, joissa hyve ja uskonnollisuus erotettiin toisistaan. Hänelle oikeusoppi ja moraalioppi muodostivat kokonaisuuden, joka perustui Jumalan olemassaoloon. Luonnonoikeus oli Jumalan ihmisille antama järjestys.
Bilmark avioitui Turussa 12. maaliskuuta 1776 neiti Ulrica Helena Hastferin kanssa Turun ruotsalaisesta seurakunnasta. Vaimo ja vastasyntynyt tyttölapsi kuolivat lapsivuoteeseen 16. marraskuuta 1776. Bilmark asui eteläkorttelissa Kuningattarenkadulla, joka nykyisin on Linnankatu. Kesäisin hän asui Raision Huhkon kartanossa, jonka hän osti vuonna 1776. Professori Anders Erik Afzelius oli Bilmarkin sisarentyttären poika.
Lapsettomana kuollut Bilmark teki vuonna 1797 testamentin, jossa hän jakoi omaisuutensa. Bilmark jätti pääosan huomattavasta omaisuudestaan Turun akatemialle, missä sillä perustettiin historian ja luonnonoikeuden apulaisen virka. Testamentin varoilla perustettiin myös Turun ja Skaran kouluihin stipendirahastot ja määrättiin varoja näiden kaupunkien köyhille. Vuonna 1803 julkaistun kuulutuksen mukaan Bilmark oli myös vuonna 1797 määrännyt 5 560 riikintaaleria Suomen maatalouden kehittämiseen. Rahasumma oli tarkoitus käyttää talonpojille myönnettäviin lainoihin.
Bilmarkin hautamuistomerkki Raision hautausmaalla oli Suomen ensimmäinen julkisista varoista kustannettu, ja sen paljastamistilaisuuteen 1803 osallistui suuri joukko kunnianarvoisia kansalaisia, mukaan lukien Henrik Gabriel Porthan, joka puhui tilaisuudessa. Åbo Tidning omisti tilaisuudelle koko numeronsa 16. marraskuuta 1803. Muistamiseen vaikutti osaltaan Bilmarkin tekemä suuri testamenttilahjoitus.
Bilmarkin kunniaksi on Turun Pohjolan kaupunginosassa nimetty Bilmarkinkatu.