Joonialainen murre

Antiikin Kreikan murrealueet Egeanmeren alueella. Joonialaisten murteiden alueet merkitty violetilla.
Antiikin Kreikan murrealueet Suur-Kreikassa ja Sisiliassa. Joonialaisten murteiden alueet merkitty violetilla.

Joonialainen murre (m.kreik. ἡ Ἰωνικὴ διάλεκτος, hē Iōnikē dialektos) oli yksi muinaiskreikan päämurteista tai oikeammin murreryhmistä. Joonialaiset murteet olivat läheistä sukua Attikan murteelle, ja niitä puhuttiin alun perin kreikkalaisen maailman itäosien joonialaisilla alueilla sekä siirtokunnissa.

Historia

Joonialaiset murteet olivat läheistä sukua Attikassa puhutulle Attikan murteelle, ja muodostavat yhdessä sen kanssa attikalais-joonialaisten murteiden ryhmän. Se puolestaan muodostaa yhdessä arkadokyproslaisten murteiden kanssa itäisten kreikkalaismurteiden ryhmän.

Joonialaisten murteiden pääaluetta oli alun perin Euboian saari sekä pohjoiset ja keskiset Kykladit (mm. Andros, Naksos, Paros). Noin 1000 eaa. lähtien joonialaismurteet levisivät siirtokuntien perustamisen myötä Joonian rannikolle Vähään-Aasiaan ja sen edustan saarten siirtokuntiin (mm. Khios, Samos), Egeanmeren pohjoisrannikolle (Khalkidike sekä Traakian rannikko), Propontiin ja Pontoksen rannikoille sekä Suur-Kreikan ja Sisilian siirtokuntiin Italian eteläosissa (mm. Naksos, Zankle). Vähän-Aasian rannikolla joonialainen murre levisi lopulta alun perin aiolialaisen murteen Smyrnasta aina Halikarnassokseen saakka, joka oli alun perin doorilaisen murteen aluetta.

Homeroksen runokieli homeerinen kreikka oli Vähä-Aasian joonialaista murretta, jossa oli myös aiolialaisen murteen vaikutusta sekä joitakin mykeneläisen kreikan aineksia, jotka olivat peräisin pitkästä suullisesta perinteestä. Tätä eeppistä joonialaista taidekieltä käytettiin myöhemmin heksametri- ja elegiarunoudessa myös joonialaismurteiden alueen ulkopuolella; sitä käytti muun muassa Boiotiassa elänyt Hesiodos. Jooniaa käyttivät runoudessaan myös Arkhilokhos, Semonides ja Hipponaks.

Joonialaisella murteella kirjoitettiin myös vanhin kreikkalainen proosakirjallisuus, sillä sitä käyttivät monet historioitsijat, filosofit ja tiedemiehet, kuten Herakleios, Hekataios, Herodotos ja Demokritos sekä Hippokrates ja tämän koulukunta. Joonialaisen historiankirjoituksen vaikutus näkyy vielä muutoin Attikan murretta kirjoittaneella Thukydideellä. Attikan murre korvasi muut joonialaiset murteet 400-luvulle eaa. tultaessa, vaikkakin sai paljon vaikutteita jooniasta kehittyen 300-luvulta eaa. lähtien yleiskreikkalaiseksi koinee-kreikaksi.

Alamurteet

Joonialaiset murteet jaetaan tutkimuksessa seuraaviin alaryhmiin:

Antiikin aikana Herodotos jakoi joonialaiset murteet puolestaan neljään muotoon: Kaarian joonialaisten kaupunkien murre, Lyydian joonialaisten kaupunkien murre, Samoksen murre sekä Khioksen ja Erythrain murre. Näistä ei kuitenkaan ole merkkejä kirjoitetun kielen jäänteissä.

Piirteitä

Joonialaisten murteiden yhteisiä piirteitä olivat muun muassa:

Muita sanojen murremuotoja verrattuna Attikan murteeseen ovat esim.:

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 Bakker, Egbert J.: A Companion to the Ancient Greek Language, s. 200–212. (Blackwell companions to the ancient world) Wiley-Blackwell, 2010. ISBN 978-1-4051-5326-3 Teoksen verkkoversio.[vanhentunut linkki]
  2. 1 2 3 4 Ionic dialect Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.1.2018.
  3. 1 2 3 4 5 6 7 Panayotou, A.: ”Ionic and Attic”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 405–416. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
  4. ↑ Herodotos: Historiateos I.142.
  5. 1 2 Morwood, James: The Oxford Grammar of Classical Greek, s. 228–229. Oxford University Press. ISBN 978-0-19-860456-3
  6. ↑ Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 273. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1