Josef Schultz

Josef Schultz, kirjailijanimeltään Juhani (ven. Иосиф Шульц, k. huhtikuussa 1934) oli inkerinsuomalainen neuvostokirjailija.

Schultz valmistui opettajaksi ennen Venäjän vallankumousta ja jatkoi opintojaan Krupskajalle nimetyssä poliittisen valistustyön instituutissa. Hän toimi opettajana Leningradin suomalaisessa pedagogisessa teknikumissa ja Kustannusliike Kirjan toimittajana. Vuonna 1932 Schultz komennettiin Petroskoihin metsäteknikumin johtajaksi ja myöhemmin hän johti kansanvalistusosastoa Uhtualla.

Schultz julkaisi 1920-luvulta lähtien runoja, kertomuksia, pakinoita ja näytelmiä sanoma- ja aikakauslehdissä sekä erillisinä kirjasina. Hänen humoristiset kertomuksensa heijastavat inkeriläisten kansanelämässä tapahtuneita muutoksia ja niissä käytetään usein paikallista murretta. Schultz myös suomensi Demjan Bednyin runoja.

Teokset

• Kymmenen vuotta: elävälehti työläisklubeille. Leningrad: Kirja, 1927.
• Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: lasten näytelmä. Leningrad: Kirja, 1927.
• Veren ääni: 2-näytöksinen, 3-kuvaelmainen näytelmä nuorisoliittolaisten elämästä. Leningrad: Kirja, 1927.
• Huono merkki: näytelmä. Leningrad: Kirja, 1928.
• Hyvä lykky: näytelmä kolmessa kuvaelmassa. Leningrad: Kirja, 1930.
• Punainen kylvö: elävä lehti. Leningrad: Kirja, 1931.
• Runoja teoksessa Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. Petroskoi: Karjala, 1976, s. 145–148.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Lisää luettavaa aiheesta Josef Schultz on Wikiaineistossa