Ura
Kyuss
Kyuss perustettiin 1980-luvun lopulla Palm Desertissä Kaliforniassa, ja se keräsi seuraajakunnan järjestämällä niin kutsuttuja ”generaattoribileitä”, joissa ystäviä kutsuttiin syrjäiseen autiomaan kolkkaan yöllä; bändi kytki soittimensa generaattoriin ja jamitteli aamunkoittoon saakka. Yhtyeen debyytti Wretch julkaistiin vuonna 1991, mutta se ei herättänyt juurikaan huomiota. Sitä seurasi Blues for the Red Sun (1992), jota kehuttiin mutta joka ei onnistunut nostamaan bändiä kaupalliseen läpimurtoon. Kyuss teki levytyssopimuksen Elektran kanssa ja julkaisi vielä kaksi albumia Welcome to Sky Valley (1994) ja …And the Circus Leaves Town (1995), ennen kuin hajosi vuonna 1995.
Desert Sessions
Kyussin hajoaminen masensi Hommea, eikä hän soittanut kitaraa lähes vuoteen. Hän päätti palata musiikin pariin, kun Screaming Trees kutsui hänet toiseksi kitaristikseen kiertueelle yhtyeen vuoden Dust (1996) albumin tueksi. Tämä johti Desert Sessions -sarjan käynnistämiseen. Siinä entiset Soundgardenin, Monster Magnetin ja Kyussin jäsenet uppoutuivat psykedeelisiin jamisessioihin.
Queens of the Stone Age
Homme yhdisti voimansa entisen Kyuss-rumpalin Alfredo Hernandezin kanssa muodostaakseen Queens of the Stone Agen. Kaksikkoa täydensi jatkuvasti vaihtuva jäsenistö, ja vuonna 1998 QOTSA teki levytyssopimuksen Stone Gossardin johtaman Loose Groove -yhtiön kanssa ja julkaisi saman vuoden aikana nimetyn ensimmäisen albuminsa.
Vuonna 2000 ilmestyi yhtyeen toinen levy ja ensimmäinen Interscopelle, Rated R, josta tuli yksi vuoden ylistetyimmistä rockjulkaisuista. Yhtye kiersi suurten nimien kuten Holen, Foo Fightersin ja The Smashing Pumpkinsin kanssa. Kriitikoiden ylistys saavutti huippunsa vuoden 2002 modernilla klassikolla Songs for the Deaf, joka sisälsi yhtyeen suurimman hitin ”No One Knows”. Yhtyeelle seurasi menestystä albumilla Lullabies to Paralyze (2005), jonka nimi oli peräisin salaperäisestä säkeestä Songs for the Deaf -albumin piilotetussa kappaleessa ”Mosquito Song”.
QOTSA-julkaisujen välissä Homme pysyi kiireisenä: hän tuotti albumeita Arctic Monkeysille ja perusti ystävänsä Jesse Hughesin kanssa Eagles of Death Metalin ja meni naimisiin The Distillersin laulajan Brody Dallen kanssa. Pariskunnan avioliitosta tuli myrskyisä, ja se päättyi lopulta vaikeaan avioeroon.
Josh Homme palasi QOTSA:n riveihin vuonna 2007 yhtyeen viidennen albumin Era Vulgarisin myötä. Seuraavina vuosina tuottelias muusikko muodosti Grammy-palkitun superkokoonpanon Dave Grohlin (Foo Fighters, Nirvana) ja John Paul Jonesin (Led Zeppelin) kanssa nimeltä Them Crooked Vultures. Yhtyeen kappale ”New Fang” voitti myöhemmin Grammyn parhaasta hard rock -kappaleesta vuonna 2010.
Vuonna 2010 leikkauskomplikaatiot johtivat hengenvaaralliseen tilanteeseen: Hommen kerrotaan kuolleen hetkeksi ja hänet jouduttiin elvyttämään defibrillaattorilla. Kokemus heijastui synkempänä sävynä QOTSA:n paluualbumilla …Like Clockwork (2013). Levyä pidettiin henkisenä jatko-osana Songs for the Deafille, ja sillä vieraili vaikuttava joukko artisteja, kuten Elton John, Dave Grohl, Alex Turner (Arctic Monkeys), Mark Lanegan, Hommen silloinen vaimo Brody Dalle ja Hommen vanha QOTSA-kumppani Nick Oliveri.
Vuonna 2013 hän osallistui Dave Grohlin dokumenttiin Sound City ja sen soundtrackille kappaleella ”Mantra” yhdessä Trent Reznorin ja Grohlin kanssa. Hän myös juonsi The Alligator Hour -nimistä nettiradiolähetystä Applen Beats 1 Radiolla.
Marraskuussa 2015, Eagles of Death Metalin Pariisin konsertin aikana terroristit hyökkäsivät Bataclan esiintymispaikkaan ja surmasivat yleisön jäseniä. Konsertti oli loppuunmyyty, eli paikalla oli noin 1 500 ihmistä. Yhtye selviytyi vahingoittumattomana, mutta sen työntekijöistä yksi kuoli. Pariisin terrori-isku Bataclanissa sai valtavasti kansainvälistä mediahuomiota. Homme auttoi myöhemmin bändikavereitaan järjestämään hyväntekeväisyystempauksia terrori-iskun uhrien tukemiseksi.
Yhteistyö Iggy Popin kanssa
Vuoden 2016 alussa Homme ja Iggy Pop ilmoittivat tehneensä yhdessä Post Pop Depression -albumin. Levyllä soitti myös The Dead Weather -yhtyeen kitaristi Dean Fertita ja Arctic Monkeys -yhtyeen rumpali Matt Helders. Albumi sai Grammy-ehdokkuuden parhaan albumin kategoriassa, ja sen myötä lähdettiin kiertueelle. Kiertueelta julkaistiin myöhemmin live-albumi Live At The Royal Albert Hall (2016) sekä dokumenttielokuva American Valhalla.
