
Juho Alfred ”Jussi” Tenkku (28. helmikuuta 1917 Nivala – 6. heinäkuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen filosofian professori. Hän oli erikoistunut käytännölliseen filosofiaan sekä filosofian historiaan ja julkaisi laajasti erityisesti etiikan alaan kuuluvia teoksia.
Tenkun puoliso oli musiikkikasvatuksen professori Liisa Tenkku (1918–2017).
Päästyään ylioppilaaksi vuonna 1935 Tenkku opiskeli Helsingin yliopistossa teologiaa ja filosofiaa. Hänet vihittiin papiksi 1941, ja filosofian kandidaatiksi hän valmistui neljä vuotta myöhemmin. Tenkku jatkoi opintojaan vielä vuosina 1948–1952 eri yliopistoissa Yhdysvalloissa ja suoritti Harvardin yliopistossa Master of Arts -tutkinnon. Tohtoriksi hän väitteli Helsingin yliopistossa 1957.
Tenkku oli vuosina 1963–1980 filosofian professuurin viranhaltija peräkkäin kolmessa suomalaisessa yliopistossa. Turussa käytännöllisen filosofian professuuri oli perustettu vasta neljä vuotta aiemmin hänen astuessaan siihen 1969 viran ensimmäisenä haltijana. Suomalaisen tiedeakatemian jäseneksi Tenkku kutsuttiin 1974.
Tenkun professuurit:
Teoksessaan Alaston ihminen murrosajan kuvastimessa (1945) Tenkku pohtii sota-aikaisia kokemuksiaan sosiaalipsykologian ja arvofilosofian valossa. Hänen väitöskirjansa The Evaluation of Pleasure in Platos Ethics (1956) valmistui Georg Henrik von Wrightin ja Oiva Ketosen ohjauksessa. Se käsittelee Platonin käsityksiä hedonismista. Myöhemmässä tuotannossa Tenkku muun muassa tutkii Kantin arvofilosofiaa ja vertaa moraalia ja rikkautta onnen perustana keskenään. Oikeus ja elämän arvo (1963) paneutuu aatehistoriaan, ja Vanhan ja keskiajan moraalifilosofian historia (1981) puolestaan on etiikan historian oppikirja.
Oppilaat pitivät Tenkkua inspiroivana ja suvaitsevaisena opettajana. Suomalaisen käytännöllisen filosofian nousu 1980-luvulla pohjasi voimakkaasti hänen tekemäänsä työhön. Tenkun ja hänen vaimonsa Liisan jatkosodan aikaisia kokemuksia sotilaspastorina ja rintamalottana peilaava päiväkirja Inkeriläisiä siirtämässä: Jussi ja Liisa Tenkun päiväkirjat 1943–1944 ilmestyi 2008.