Julkinen sektori

Julkinen sektori tarkoittaa kansantalouden osaa, joka on valtion tai kuntien omistuksessa.

Julkiseen sektoriin lasketaan valtion ja kuntien varsinaisen toiminnan lisäksi muun muassa julkiset sosiaaliturvarahastot (Suomessa esimerkiksi Kansaneläkelaitos), kuntayhtymät, liikelaitokset ja valtionyhtiöt. Käsitteen alakäsite on julkisyhteisö, joka tarkoittaa julkisessa omistuksessa olevaa toimijaa, joka ei toimi markkinoilla. Julkisyhteisöihin eivät siis kuuluu valtion tai kuntien omistamat markkinoilla toimivat yritykset.

Julkinen sektori rahoitetaan suurelta osin veroilla. Lähes kaikkialla maailmassa julkinen sektori katsotaan parhaaksi tavaksi toteuttaa järjestys ja turvallisuus, kuten oikeuslaitos, poliisi ja armeija. Yleensä julkiseen sektoriin kuuluu monia muitakin toimia: osa koulutuksesta, terveydenhuollosta ja ympäristönsuojelusta, jopa teollisuutta, etenkin puolustusteollisuutta sekä tiedotus-, viihde- ja liikennetoimintaa.

Suomessa julkisen sektorin menot olivat vuonna 2021 56 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (lyh. BKT). Vuonna 2016 menot olivat 20 prosenttia Suomen kansantaloudesta, ja se jäsentyy vertaisena yksityisen sektorin kanssa kansantalouden osaksi. Julkinen sektori ei jäsenny yksityisen sektorin osaksi.

Julkisen sektorin koko

Julkisen sektorin koko vaihtelee valtiosta toiseen. Julkisen sektorin ulkopuolista osaa taloudesta kutsutaan yksityiseksi sektoriksi, tai se voidaan jakaa yrityksiin ja kotitalouksiin.

Yleinen tapa mitata julkisen sektorin kokoa on verrata julkisen sektorin kokonaismenoja bruttokansantuotteeseen. Suomessa julkisyhteisöjen menot ovat suuret verrattuna muihin maihin. Nimittäin vuonna 2014 Suomen julkisten menojen suhde maan bruttokansantuotteeseen oli korkein Euroopan unionin jäsenmaista: Suomi 58,7 prosenttia, Ranska 57,2  prosenttia, Tanska 57,0 prosenttia, Belgia 54,3 prosenttia ja Ruotsi 53,0 prosenttia. Euroopan unionin jäsenmaista julkisyhteisöjen osuus oli pienin Romaniassa, 34,9 prosenttia. Liettuassa se oli 34,9 prosenttia, Latviassa 36,9 prosenttia, Virossa 38,8 prosenttia ja Irlannissa 39,0 prosenttia. Euroopan unionin jäsenmaiden keskiarvo oli 48,1 prosenttia. Ennusteen mukaan Suomen julkisyhteisöjen menot ovat myös vuonna 2026 Euroopan unionin suurimmat eli 58,5 prosenttia suhteessa brutto­kansan­tuotteeseen.

Koon mittaamisesta

Julkisten menojen suhde brutto­kansan­tuotteeseen ei ole täysin vertailukelpoinen eri maiden kesken useista syistä. Maiden verojärjestelmät nimittäin poikkeavat toisistaan, verovähennykset vaikuttavat julkisiin menoihin ja eläke- ja sosiaali­turva­järjestelmät ovat erilaisia eri maissa.

Tilastokeskuksen pääjohtajan Marjo Bruunin mukaan ehkä vertailukelpoisin julkisen talouden koon mittari on julkisen talouden tuottaman arvon­lisäyksen osuus koko kansantalouden arvon­lisäyksestä. Toinen mittari voisi olla julkisen talouden työntekijöiden osuus kaikista työntekijöistä.

Suomessa vuonna 2012 julkisen talouden osuus koko kansantalouden arvonlisäyksestä oli 20 prosenttia ja julkisen työntekijöiden osuus kaikista työntekijöistä oli 24 prosenttia.

Julkinen talous Suomessa

Julkisen talouden tuottamat palvelut

Pääartikkeli: Julkinen palvelu

Suomessa julkisiin palveluihin kuuluvat esimerkiksi varhaiskasvatus, ala- ja yläkoulu, ammatillinen koulutus, lukiokoulutus, ammattikorkeakoulutus, yliopistokoulutus ja -tutkimus, muu täydentävä koulutus, sosiaalityön palvelut, yhteisöllisyyttä tukevat palvelut, nuoriso- ja liikuntatyön palvelut, kulttuurityön palvelut, rakennettu ympäristö ja sen kunnossapito, hallinto ja päätöksenteko, turvallisuus ja oikeus ja työ- ja elinkeinopalvelut.

Julkisia palveluita tuottavat ja järjestävät valtio, alueet ja kunnat. Tilanteen mukaan voidaan myös tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.

Julkisen talouden koko

1970-luvulla julkisen talouden koko suhteessa bruttokansantuotteeseen oli Suomessa 40 prosenttia, 1990-luvun laman aikana 64 prosenttia. 2000-luvun alussa suhdeluku palautui alle 50 prosenttiin. Vuonna 2024 julkisen talouden menoista eniten, eli 45,8 prosenttia, kohdistui sosiaaliturvaan. Toiseksi ja kolmanneksi eniten, eli 10,8 ja 8,5 prosenttia, kohdistui koulutukseen ja elinkeinoelämän edistämiseeen. Vähiten menoista, eli 0,4 prosenttia, kohdistui ympäristönsuojeluun. Toiseksi vähiten eli 0,9 prosenttia kohdistui asumiseen ja yhdyskuntiin. Kolmanneksi vähiten eli 2,3 prosenttia kohdistui yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen.

Suurimpaan menoerään eli sosiaaliturvaan kuuluvat esimerkiksi eläkkeet, kuten lakisääteiset työeläkkeet, kuntien järjestämät sosiaalipalvelut ja työmarkkinatuki.

Keskustelua julkisen talouden koon mittaamisesta

Syksyllä 2014 Julkisen sanan neuvosto antoi langettavan päätöksen virheellisen tiedon levittämisestä koskien julkisen sektorin kokoa. Kolumnisti oli esittänyt virheellisesti, että julkinen sektori olisi lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Virhe perustuu siihen, että käsitteet on tulkittu väärin. Bruttokansantuote ei rakennu siten, että julkiset ja yksityiset menot lasketaan yhteen. Kantelu kohdistui Helsingin Uutisissa 9. elokuuta 2014 julkaistuun kolumniin "Hallitsematon itsepetos". Kolumnin oli kirjoittanut Johannes Koroma.

Julkisen sanan neuvosto oli antanut Turun Sanomille 13. marraskuuta 2014 vastaavanlaisen langettavan päätöksen asiassa, jossa väitettiin julkisten menojen osuuden olevan bruttokansantuotteesta on 58 prosenttia.

Julkisen sanan neuvoston päätöksen arvostelua

Ekonomistit ovat arvostelleet JSN:n päätöstä. Esimerkiksi Roger Wessman totesi tarjotun korvikkeen "suhteessa BKT:hen" kielenkäyttöä hankaloittavaksi hyperkorrektismiksi, joka ei estä väärintulkintoja, ja VTT Heikki Pursiainen rinnasti sen väitteeseen "Suomen BKT on noin 50 prosenttia Ruotsin BKT:sta", koska joku voisi luulla Suomen BKT:n olevan Ruotsin BKT:n osa.

Wessmanin mukaan julkisen sektorin suhde bruttokansantuotteeseen, 57 prosenttia, on vähiten huono julkisen sektorin kokoa kuvaava suhdeluku. Vaikka julkinen kulutus ja investoinnit ovat vain noin 28 prosenttia, loput julkiset menot ovat lähinnä tulonsiirtoja, joilla rahoitetaan suuri osa 72 prosentinn yksityisestä kulutuksesta ja investoinnesta, yhteensä siis lähes 57 prosenttia. Wessmanin mukaan tämäkin osa pitää ottaa huomioon arvioitaessa julkisen sektorin kokoa. Yksityiset menot ovat paljon enemmän kuin 72 prosenttia BKT:sta, koska niissä moni erä lasketaan useaan kertaan, mikä laskutapa antaa sattumanvaraisen, epäoleellisen tuloksen.

Julkisen sektorin taloudellisia työkaluja

Tulonsiirrot:

Julkinen valta kerää varat tulonsiirtoihin ja hallinnoi niitä, mutta tulonsiirrot eivät ole julkista kulutusta. Julkishyödykkeseen liittyy ilmaiskyytiläisen, vapaamatkustajan ongelma: hyödykkeestä voi nauttia maksamatta siitä mitään.

Julkishyödykkeet tarkoittavat, että yhden yksilön kulutus ei vähennä muiden kulutettavissa olevaa määrää (esimerkiksi maanpuolustus tai majakka):

Julkishyödykkeen tuottamisen rajakustannus ei ole sama kuin julkishyödykkeestä nauttimisen (lisäyksikön) vaatima rajakustannus, josta on esimerkkinä väite: ”Majakoiden rakentaminen maksaa sitä enemmän, mitä useampi rakennetaan, mutta kun majakka on rakennettu, majakan ohittava laiva (yksi kpl lisää) ei maksa yhtään enempää.”

Katso myös

Lähteet

  1. 1 2 Honkanen, Pertti: Julkinen sektori. Muistiinpanoja yksityistämisestä ja säästöpolitiikasta, s. 24–26, 38, 43. Helsinki: Hanki ja jää, 1998. ISBN 951-8916-50-0
  2. 1 2 3 4 Julkiset menot www.veronmaksajat.fi. Viitattu 26.10.2026.
  3. ↑ Kansantalouden sektoreiden osuudet arvonlisäyksestä Findikaattori. Tilastokeskus. Arkistoitu 3.9.2016. Viitattu 15.9.2016.
  4. ↑ General government expenditure in the EUs (PDF) 7.7.2015. Eurostat. Viitattu 20.12.2015. (englanniksi)
  5. 1 2 3 Bruun, Marjo: Miten mitata julkisen sektorin kokoa. Tieto&trendit, 27.1.2014. Artikkelin verkkoversio. Archived by WebCite®
  6. ↑ Julkisen sektorin koko on viidesosa Suomen taloudesta. Turun Sanomat, 21.11.2014. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Langettava 5571/SL/14 Julkisen sanan neuvosto. Arkistoitu 1.10.2015. Viitattu 30.9.2015.
  8. ↑ Hallitsematon itsepetos 9.8.2014. Helsingin Uutiset. Arkistoitu 3.10.2015. Viitattu 30.9.2015.
  9. ↑ Langettava 5547/SL/14 Julkisen sanan neuvosto. Arkistoitu 1.10.2015. Viitattu 30.9.2015.
  10. ↑ http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/638756/Paaministerin+ja+ministerien+naytot (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. 1 2 Miten puhua julkisista menoista ymmärrettävästi, Roger Wessman, 7.2.2017
  12. ↑ Asiaton esittää olennaisesti virheellisiä väitteitä!, VTT Heikki Pursiainen, 9.2.2017
  13. ↑ Julkisen talouden kokoa vähätellään herkästi, Roger Wessman, 3.2.2017.

Aiheesta muualla