Junkers W 34

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Junkers W 34 oli vuonna 1928 käyttöön tullut saksalainen, Junkers W 33:n pohjalta kehitetty matkustaja- ja rahtikone. Siviiliversioiden lisäksi koneesta valmistettiin sotilasversiota K 43, joka suunniteltiin kevyeksi pommikoneeksi. Konetta valmistettiin vuoteen 1935 mennessä useina eri versioina yhteensä 1 791 kappaletta, valmistajina Junkersin tehtaat Saksassa ja AB Flygindustri Ruotsissa.

Käyttö Suomessa

Suomen ilmavoimat osti vuonna 1930 Saksasta yhden W 34 -koneen meritoimintakoneeksi, sekä Ruotsista kuusi K 43 -sotilasversiota käytettäväksi kevyenä pommikoneena. Koneiden rekisteritunnukset Suomen ilmavoimissa olivat JU-122 (W 34) sekä JU-123 – JU-128 (K 43). Keväällä 1944 ostettiin vielä viisi W 34 -konetta radiosuunnistuskoulutusta varten. Koneet olivat käytettyjä, Letovin lentokonetehtaalla Tšekkoslovakiassa peruskorjattuja, tyypiltään W 34hi. Koneille annettiin tunnukset JU-131 – JU-135. JU 123 ja JU 125 tuhoutuivat Suur-Merijoen lento-onnettomuudessa heinäkuun lopulla 1935.

Jatkosodan aikana koneita käytettiin haavoittuneiden ja sairaiden kuljetuksiin sekä kaukopartioiden huoltolentoihin. Sotien jälkeen koneita käytti Rajavartiolaitos vuoteen 1950 asti.

Tekniset tiedot

Lähde: ^lähde?

Yleiset ominaisuudet

• Miehistö: 2
• Matkustajat: 6
• Pituus: 10,27 m
• Kärkiväli: 17,75 m
• Korkeus: 3,53 m
• Siipipinta-ala: 43 m²
• Tyhjäpaino: 1 700 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: 3 200 kg
• Voimalaite: 1 × BMW 132 -tähtimoottori

Suoritusarvot

• Suurin nopeus: 265 km/h
• Lentomatka: 900 km
• Lakikorkeus: 6 300 m

Lähteet

• Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari & Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien historia 15 – Meritoimintakoneet. Tampere: Apali, 1995. ISBN 952-5026-03-5

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Junkers W 34 Wikimedia Commonsissa