Charles Ferdinand de Bourbon, Berryn herttua (24. tammikuuta 1778 Versailles – 14. helmikuuta 1820 Pariisi) oli ranskalainen prinssi, tulevan kuningas Kaarle X:n nuorempi poika. Hänen murhansa vuonna 1820 vaikutti merkittävästi Ranskan poliittiseen ilmapiiriin.
Berryn herttuan vanhemmat olivat Artois’n kreivi, tuleva kuningas Kaarle X ja prinsessa Maria Teresia, jonka isä oli Sardininian kuningas Viktor Amadeus III. Hänen vanhempi veljensä oli Angoulêmen herttua Louis Antoine, myöhempi ”Ludvig XIX”. Ranskan kuninkaat Ludvig XVI ja Ludvig XVIII olivat heidän setiään.
Berryn herttua lähti vallankumouksen puhjettua vuonna 1789 isänsä mukana maanpakoon. Vuosina 1792–1797 hän palveli Joseph de Condén johtamassa emigranttiarmeijassa ja matkusti sen mukana Venäjälle, jossa keisari Paavali I antoi hänen komentoonsa ratsuväkirykmentin. Vuosina 1801–1814 Berryn herttua asui Englannissa. Hän palasi Ranskaan Bourbon-restauraation yhteydessä vuonna 1815. Napoleonin palattua Elbalta kuningas Ludvig XVIII nimitti Berryn herttuan armeijan ylipäälliköksi, mutta Napoleonin tukijoiden osoittauduttua vahvemmiksi hän joutui pakenemaan Gentiin satapäiväisen keisarikunnan ajaksi.
Ollessaan lähdössä kotiin Pariisin oopperasta illalla 13. helmikuuta 1820 Berryn herttua joutui fanaattisen satulasepän Louis-Pierre Louvelin puukottamaksi ja kuoli seuraavana päivänä. Tapaus johti muun muassa pääministeri Élie Decazes’n eroon ja rojalistien asenteiden jyrkentymiseen.

Berryn herttua nai 17. kesäkuuta 1816 Molempain Sisiliain kuninkaan Frans I:n tyttären Carolinan. Heidän ainoa poikansa, Bourdeaux’n herttua Henri syntyi isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1820, mikä takasi Bourbonin hallitsijasuvun jatkumisen. Lisäksi heille oli vuonna 1819 syntynyt tytär Louise, joka nai Parman herttua Kaarle III:n.
Englannissa asuessaan Berryn herttua sai englantilaisen Amy Brownin kanssa kaksi aviotonta tytärtä, jotka tunnettiin myöhemmin nimillä paronitar Charette ja kreivitär Faucigny-Lucinge.