Kalevi Seilonen

Kalevi Seilonen vuonna 1970.

Arvo Oskar Kalevi Seilonen (17. lokakuuta 1937 Mikkeli – 30. toukokuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, joka toimi 1960-luvulta alkaen myös kriitikkona, vapaana toimittajana, valokuvaajana, kuvataiteilijana ja neljän kulttuurilehden päätoimittajana: Nuori Voima (1964–1965), kuvataidelehti Iris (1968–1969), taistolainen Kulttuurivihkot (1974–1977) ja Runous (1983–1984). Hän toimi pitkään Nuoren Voiman Liiton lausunnonantajana.

Hänen varsinainen esikoisteoksensa on Tosiasioita minusta, mutta hän oli julkaissut omakustanteena kokoelman Proosarunoja jo 1959. Pääteokset ovat kirjan mittainen runo Neljä vallankumousta ja kirjallisuuden eri lajeja yhdistelevä Metsäroisto, josta Seilonen sai toisen valtionpalkintonsa ja Suuren suomalaisen kirjakerhon palkinnon.

Vuonna 1974 Seilonen julkaisi teoksen Vastarintaryhmä vastalauseena Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä -romaanille, erityisesti sen kuvaukselle maanalaisesta vasemmistotoiminnasta sodan aikana.

Seilosen tuotannon parhaana kautena pidetään 1960-lukua. 1970-luvulla hän kääntyi taistolaiseksi, minkä on arvioitu kahlinneen hänen mielikuvituksensa lentoa. Vuonna 1967 Seilonen, Markku Lahtela, Ilpo Saunio ja Tauno Tuomivaara tuomittiin 200 markan sakkoihin sotilaspassiensa hävittämisestä.

Teoksia

Lähteet

  1. 1 2 3 Oksanen, Kimmo: Runoilija tupakoi kuin hullu. Helsingin Sanomat, 10.6.2011, s. C 7. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.6.2011.
  2. ↑ Uustaistolainen woke-sensuuri tuli suomalaiseen kirjallisuuteen Verkkouutiset. 28.4.2024. Viitattu 27.5.2026.
  3. ↑ Kilpinen, Kai: ”Herkkä-omatuntoiset”. Alamaisideologia ja aseistakieltäytyminen 1960-luvun Suomessa (Pro gradu-tutkielma) Huhtikuu 2007. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.6.2011.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.