| Kallioaratti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Papukaijat Psittacidae |
| Suku: | Aratit Psittacara |
| Laji: | wagleri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Psittacara wagleri |
|
| Synonyymit | |
|
Aratinga wagleri |
|
 |
|
| Katso myös | |
Kallioaratti (Psittacara wagleri) on eteläamerikkalainen papukaija, jonka elinympäristö ulottuu Kolumbiasta Venezuelaan, Ecuadoriin ja Peruun. George Robert Gray kuvaili lajin holotyypin Bogota 1845. Laji on nimetty Johann Georg Waglerin kunniaksi.
Suomenkielisessä lintujen lajinimiuudistuksessa vuonna 2026 jo aiemmin joidenkin muiden lähteiden tunnustama alalaji sai oman lajistatuksen ja nimen: rillikallioaratti (Psittacara frontatus), jolla on kaksi alalajia: P. f. frontatus ja P. f. minor.
Kallioaratilla on sitten kaksi alalajia: P. w. wagleri ja P. w. transilis.
Kallioaratti kasvaa 36 cm pitkäksi ja painaa 180-260 grammaa. Molemmat sukupuolet ovat aikuisena yleisväriltään pääosin vihreät, vatsapuoli kellertävä, otsa on nokan tyveen asti punainen, kurkussa voi olla satunnaisesti punainen juova tai hajanaisia punaisia höyheniä. Silmä on himmeän keltainen ja sitä ympäröi harmaa rengas.
Kallioaratteja esiintyy useissa eri elinympäristöissä, kosteissa ja kosteissa vuoristometsissä, metsänreunoilla, lehtimetsissä ja metsäalueilla, mutta myös viljelyalueilla, kuten kahviplantaaseilla, viljapelloilla ja kaupunkialueilla. Se tarvitsee kallioseinämiä yöpymiseen ja pesimiseen. Sitä tavataan vuorenrinteillä 350–2 000 metrin korkeudellla, toisinaan alempana. Laji saattaa muuttaa vuodenaikojen mukaan ainakin osilla levinneisyysaluettaan, mutta sen liikkeitä tunnetaan huonosti.
Kallioaratteja on pidetty lemmikkeinä, ja sen villinä pyydettyjä yksilöitä myytiin vulkkaasi ennen kuin se listattiin CITES-sopimuksen liitteeseen II. Vuosien 1981 ja 2004 välillä kansainvälisessä kaupassa kirjattiin lähes 77 000 villinä pyydettyä yksilöä. Viljelysmailla eläviä yksilöitä saatetaan vainota haittaeläiminä. Myös maankäytön muutokset saattavat pienentäää sen kantaa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on määritellyt kallioaratin silmälläpidettäväksi lajiksi.