Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Slaavilaisten kielten historiallinen puhuma-alue. Liila alue kattaa Praha–Penkovka–Kolochin-kulttuurikompleksin, joka vastaa todennäköisesti slaavilaisten heimojen levinneisyyttä vuosien 500–600 jaa. aikana. Punainen alue kuvaa slaavilaisten joennimien ydinaluetta.
Slaavilainen kantakieli eli kantaslaavi on hypoteettinen kantakieli, josta kaikki slaavilaiset kielet polveutuvat. Slaavilaisesta kantakielestä ei ole säilynyt kirjoitettua tekstiä, joten kieli on rekonstruoitu vertaamalla slaavilaisia ja muita indoeurooppalaisia kieliä. Slaavilainen kantakieli ei ollut samanlainen koko ajan, vaan se muuttui ajan myötä ja sen muoto voidaan rekonstruoida eri tavoin, riippuen kronologisesta ajankohdasta.
Slaavilainen kantakieli pohjautuu indoeurooppalaisesta kantakielestä. Oletetaan, että kantabaltit ja kantaslaavit pohjautuvat samasta ryhmästä, ja on rekonstruoitu baltoslaavilainen kantakieli, joka jakautui slaavilaiseksi kantakieleksi ja kantabaltiksi.
Nimityksen alkuperä
Slaavi-nimen alkuperästä ei edelleenkään ole yhtä tarkkaa näkemystä (yksikkö * slověninъ , monikko * slověne). On olemassa muutama hypoteesi:
Muodostettu substantiivista slovo «sana" tai verbistä sluti (ensimmäisen persoonan yksikkö *slovǫ) ”puhua selkeästi”;
Hypoteettisesta hydronymista Slovo, Slova tai Slovje (K. Moshinskin mielestä se tarkoitti Dnepriä), joka polveutuu indoeurooppalaisen kantakielen sanasta * ḱleṷ-/ * ḱloṷ ”olla puhdas, läpinäkyvä”;
Latinalaisesta sclavus, sclava -sanoista, mikä tarkoittaa "orja, palvelija". Tämä on tabu, mutta selitys pohjautuu Euroopassa olleeseen orjatyövoimaan, jonka on sanottu olleen noin 30% väestöstä. Kansainvaellusaikoihin ja Rooman hajottua, orjat pääsivät vapaiksi ja muodostivat erilaisia liittoumia ja yhteisöjä ja valtiomuodostelmia. Kieli kehittyi rahvaan kyökkimurteista Bysantin kirkon vaikutuksesta kirkkoslaavin käyttöönoton kanssa, yhtenäisiksi kansankieliksi.
Ensimmäiset maininnat nimityksestä ”slaavit” löytyvät 600 eaa. e. Procopius ja Jordanin teoksista. O. N. Trubatšov kuitenkin uskoo, että Klaudios Ptolemaioksen mainitsema heimon nimi Σταυανοί viittaa slaavien omaan nimitykseen (indoiranilaisissa kielissäStavana- tarkoittaa ”ylistetty”), joka todistaa että ensimmäinen maininta nimityksestä löytyy ennen 200 eaa.
Transkriptio
Slaavilaisella kantakielellä ei ollut kirjoitettua kieltä. Tutkijat käyttävät kyseistä transkriptiota kirjoittaessaan kieltä:
Kirjain
ääntämys
*a
*b
*c
*d
*e
*ě
*ę
*g
*i
*j
*k
*l
*ľ
*m
*n
*ń
Kirjain
ääntämys
*o
*ǫ
*p
*r
*ŕ
*s
*š
*t
*u
*v
*x, *h, *ch
*y
*z
*m
*ž
*ъ
*ь
Tutkimuksen historia
Vaikka slavistiikka syntyi jo 1800-luvun alussa (slavistiikan isänä pidetään Josef Dobrovskýa), slaavilaisen kantakielen rekonstruointi aloitettiin paljon myöhemmin. Ensimmäinen kuvaus slaavilaisesta kantakielestä ilmestyi vuonna 1858 A. Schleicherin artikkelissa, "Slaavilaisen kielten lyhyt historia» saksaksi: "Kurzer Abriss der Geschichte der slavischen Sprache".
