Kapustarinta

Kapustarinta
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Pluvialidae
Suku: Kurmitsat Pluvialis
Laji: apricaria
Kaksiosainen nimi

Pluvialis apricaria
(Linnaeus, 1758)

Alalajit
  • P. a. albifrons
  • P. a. apricaria
  • P. a. oreophilos
Katso myös

  Kapustarinta Wikispeciesissä
  Kapustarinta Commonsissa

Kapustarintoja.

Kapustarinta (Pluvialis apricaria) on kahlaajiin kuuluva ruskeanvärinen lintulaji.

Koko ja ulkonäkö

Selkä, siivet ja päälaki ovat kullanruskea-mustapilkulliset, kasvot, kaula ja rinta mustat ja värialueiden rajaa kiertää valkea raita. Jalat ovat harmaat. Nuori lintu ja talvipukuinen vanha lintu ovat hyvin samannäköisiä: vatsapuoli valkoinen, rinta ja yläpuoli ruskehtavan pilkulliset. Lennossa näkyvät valkoiset kainalot ja siiven yläpinnalla kapea valkoinen raita.

Ääni on haikea, mollissa soiva "tjyyh".

Vanhin suomalainen rengastettu kapustarinta on ollut 9 vuotta 11 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut hollantilainen vähintään 12 vuoden 9 kuukauden ikäinen yksilö.

Levinneisyys

Kapustarinta pesii Euroopan pohjoisimmissa osissa muun muassa Lapissa ja Pohjois-Venäjällä sekä Grönlannissa ja Länsi-Aasian pohjoisosissa. Se talvehtii Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Amerikassa on lähisukulaisia. Euroopassa pesii noin puoli miljoonaa paria. Suomessa pesii 91 000–130 000 paria lähes koko maassa, painopisteen ollessa pohjoisen soilla.

Kapustarinnan Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–2012120 000150 000
2013–201889 089121 726143 233
2019–202490 790110 700125 655

Muuttolintu, joka saapuu keväällä huhtikuussa ja lähtee heinä–syyskuussa. Arktiset kapustarinnat muuttavat Suomen kautta toukokuun alkupuolella.

Elinympäristö

Kapustarinta on tunturinummien tyyppilintu, mutta se viihtyy harvalukuisena myös avosoilla etelässä.

Lisääntyminen

Pesä on vain kuoppa maassa. Muninta touko-kesäkuussa. Munia on 4, joita haudotaan noin 4 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia kuten kaikkien kahlaajien poikaset. Ne oppivat lentämään kuukauden vanhoina. Sukukypsä 2-vuotiaana.

Kapustarinnan muna.

Ravinto

Monesta muusta kahlaajasta poiketen kapustarinta hankkii osan ravinnostaan maasta. Se saalistaa esimerkiksi matoja, nilviäisiä ja hämähäkkejä.

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Pluvialis apricaria IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.5.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Jari Valkama: Kapustarinta – Pluvialis apricaria Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ Lehikoinen, A., Mikkola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset. Linnut-vuosikirja 2024, 2025, s. 16—25. BirdLife Suomi Ry.
  4. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2008–2012. Country: Finland (Pluvialis apricaria) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 10.10.2026. (englanniksi)
  5. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2013–2018. Country: Finland (Pluvialis apricaria) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 10.10.2026. (englanniksi)
  6. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2018–2024. Country: Finland (Pluvialis apricaria) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 20.9.2026. Viitattu 10.10.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Laine, Lasse J.: Suomen linnut : tunnistusopas, s. 143. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2017. ISBN 978-951-1-27650-0
  8. ↑ Eriksson, Kalervo: Lapin luonto, s. 52. Helsinki: Kirjayhtymä, 1972. ISBN 951-26-0057-9

Aiheesta muualla