Karhunsappi

Keräystavat tarhassa

Karhutarhoissa käytössä on useampia menetelmiä, joiden avulla sappea kerätään.

Joillain tarhoilla karhunsapen keräyksessä hyödynnetään katetria. Karhun sappirakkoon viilletään haava, ja sappirakkoa vedetään lähemmäs karhun mahaa. Sappirakkoon asetetaan lateksinen tai ruostumattomasta teräksestä valmistettu katetri, jota pitkin sappi tippuu itsekseen astiaan tai tarhan hoitajat poistavat sapen katetrista ruiskun avulla. Astiana toimii muovipussi, jota suojaa karhun ympärillä oleva metallikorsetti. Katetri on pituudeltaan noin 10–20 cm ja pysyy paikallaan metallilevyjen avulla. Joissain katetreissa on ulkona olevassa päässä kannus, jonka tarkoitus on estää katetria luisumasta sappirakkoon ja karhua pureskelemasta katetria. Niissä tarhoissa, joissa sappi poistetaan katetrista ruiskulla, katetrit saatetaan keräysaikojen väliseksi ajaksi tukkia kangaspaloilla tai vanulla. Sen on tarkoitus estää sapen valuminen hukkaan. Ruiskumenetelmässä vaikeaa on se, että pitkä ja kapea katetri tukkeutuu helposti saostuneesta sapesta ja mädästä.

Toinen menetelmä on tehdä karhun sappirakkoon pysyvästi reikä ja tehdä karhun vatsassa olevasta kudoksesta sappirakkoon johtava käytävä. Sappirakon on tarkoitus olla jatkuvasti auki. Karhut muodostavat huomattavan tehokkaasti uudiskudosta haavojen paikalle. Karhutarhurit pyrkivätkin usein pitämään haavan avoimena polttamalla sitä kuumalla metallilla, jolloin haava arpeutuisi, tai vaurioittamalla kudosta säännöllisesti terävillä työkaluilla. Vuodesta 1996 asti Kiinan laki on määrännyt, että kaikissa sappikarhutarhoissa on käytettävä tätä menetelmää. Koska menetelmä tuottaa karhutarhureille käytännön vaikeuksia, lakia kierretään joillain tarhoilla lisäämällä karhun sisälle lyhyemmäksi leikattu muovinen katetri, jonka pää jää niukasti piiloon ihon alle.

Vuonna 2006 julkaistun konferenssipuheenvuoron mukaan vietnamilaisilla karhutarhoilla oli tuohon aikaan tapana eristää sappea kerran kahteen tai kolmeen kuukauteen pitkällä neulalla varustellun ruiskun avulla. Sappirakko paikannettiin ennen keräystä ultraäänilaitteen avulla.

Tarhattujen karhujen elinolot

Perinteisesti yhdessä tarhassa on paljon pieniä häkkejä, joissa karhut elävät vuosien ajan pääsemättä kunnolla liikkumaan. Eräässä vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa avattiin entisten sappikarhun terveystietoja, jotka kiinalainen karhujen suojeluyhdistys oli laatinut karhut haltuunotettuaan. Yhdistyksen vierailemilla tarhoilla karhujen asuinhäkit olivat usein vain hieman karhua suurempia, ja suurimmalla osalla tarhoista karhut viettivät koko elämänsä häkissä. Sappea kerättiin tarhoilla 1–3 päivän välein. Tarhoilla oli tapana ruokkia karhuja liian vähän rahansäästösyistä ja siksi, jotta sappea erittyisi enemmän. Suurimmassa osassa tarhoja vettä ei ollut pidetty vapaasti tarjolla karhuille, vaan karhuja juotettiin sapen keräyksen yhteydessä yhteistyökyvyn parantamiseksi.

Sapen keräys on karhulle erittäin kivuliasta. Joillain tarhoilla käytössä on sellaisia häkkejä, joissa karhun voi painaa mahalleen litteäksi häkin pohjaa vasten. Se helpottaa sapen keräystä, koska karhu ei pysty liikkumaan ja tappelemaan vastaan. On karhuja, joita pidetään tuossa asennossa päiviä tai viikkoja.

Osa karhuista vaikuttaa kestävän sapen keräystä muita paremmin, koska ne eivät keräyksen aikana tappele vastaan tai osoittavat vain jonkin verran epämukavuutta. Sen sijaan ne pysyvät keräyksen ajan kyyryssä ja keskittyvät veden juomiseen. Karhutarhurit valitsevat nämä karhut esiteltäviksi mahdollisille turisteille ja virallisille vieraille.

Pennut vieroitetaan emosta noin kolmen kuukauden iässä tai aikaisemminkin, minkä jälkeen ne elävät häkissä yksin tai muutaman kuukauden ajan yhdessä sisaruksen kanssa. Luonnossa pennut elävät emonsa seurassa 1,5 vuotta. Liian aikaisin vieroitetut pennut kehittävät joskus aikuisikään asti jatkuvia stereotyyppisiä käytöstapoja. Ne esimerkiksi imeskelevät omia ja toistensa turkkia ja käpäliä.

Joillain tarhoilla on ainakin ennen ollut myös sellaisia karhunpoikasia, jotka on muutaman kuukauden iässä otettu pois emoltaan ja opetettu esiintymään vierailijoiden viihdyttämiseksi. Tarha saa vieraita viihdyttävistä pennuista lisätuloja. Noin kahden vuoden iässä myös näiltä pennuilta aletaan kerätä sappea.

Tarhattujen karhujen hyvinvointi

Vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa avattiin 241 entisen sappikarhun terveystietoja, jotka kiinalainen karhujen suojeluyhdistys oli laatinut karhut haltuunotettuaan. Tiedot olivat 13 vuoden ajalta. Lähes kaikki karhut olivat kauluskarhuja. 90 % karhuista oli saapuessaan nälkiintyneitä tai alipainoisia. Turkki ei paikoittain kasvanut.

95 % eläinsuojelukeskukseen saapuneista karhuista osoitti stereotyyppistä eli kaavamaisesti toistuvaa käytöstä, kuten toistuvia liikesarjoja, kalterien pureskelua tai apatiaa. Suurimmalla osalla karhuista oli kalterien pureskelusta johtuneita ennenaikaisia hammasvaurioita. Joissain tapauksissa stereotyyppinen käytös oli aiheuttanut karhuille karvanlähtöä ja ihovaurioita. Lähes kaikki karhut olivat tavallista aggressiivisempia. Joissain tapauksissa karhun itselleen aiheuttamat vammat vaativat eläinlääkärin apua. Joillain karhuilla esiintyi stereotyyppistä käytöstä vuosien ajan karhutarhan jälkeenkin stressaavissa tilanteissa, kuten ruokinta-aikoina.

Ihmisten turvallisuuden vuoksi karhuilta saatetaan poistaa hampaita ja kynsiä. Tutkimuksessa 6 % eläinsuojelukeskukseen saapuneista karhuista oli sahattu kulmahampaat pois. Sahaaminen tehdään niin, että hampaan ydinontelo ja hammasydin jäävät esiin. Se on karhulle tuskallista. 5 % karhuista oli poistettu kynnet. Kynsien poistoon kuuluu uloimmaisten varvasluiden amputaatio. Kaikilla karhuilla oli haavoja, tulehduksia, sapen polttamaa ihoa ja muita patologisia löydöksiä.

Monet sappikarhut kuolevat sairauksiin ja kroonisiin tulehduksiin. Vapautettujen sappikarhujen yleisimmät kuolinsyyt ovat vatsakalvontulehdus ja sappiteiden syövät.

Kauluskarhun keskimääräinen elinikä luonnossa on noin 25 vuotta ja karhutarhassa noin 10 vuotta.

Etelä-Korea

Etelä-Koreassa karhutarhaus alkoi 1980-luvun alkupuolella. Karhuja tuotiin Malesiasta ja muualta Kaakkois-Aasiasta. Vuonna 2014 maassa oli noin 1000 sappikarhua ja vuonna 2023 noin 300.

Tammikuussa 2026 Etelä-Koreassa kiellettiin karhujen kasvatus ja hallussapito sekä niiden sapen eristäminen. Lain voimaantulon aikaan maassa oli 199 sappikarhua 11 eri tarhalla ympäri maata. Muutos on linjassa tarkistetun eläinsuojelulain kanssa. Eläinsuojelulain rikkomisesta voi saada jopa kahden tai viiden vuoden vankeusrangaistuksen. Ennen lakimuutosta karhunsapen kerääminen elävistä karhuista oli ollut laitonta, mutta yli 10-vuotiaat sappikarhut oli laillista tappaa niiden sappirakkojen myymistä varten. Vuonna 2022 viranomaiset, karhutarhurit ja eläinsuojeluaktivistit tekivät sopimuksen, jossa luvattiin kieltää karhunsapen tuotanto vuodesta 2026 alkaen.

Etelä-Korean ympäristöministeriö antoi karhutarhojen omistajille puoli vuotta armonaikaa ja lupasi tukea heitä taloudellisesti siihen asti, että karhut oli siirretty pois tarhoilta. Sapen kerääminen tuona aikana oli kiellettyä. Eläinoikeusjärjestöt olivat vastuussa karhujen ostamisesta ja hallitus karhujen uusien pitopaikkojen perustamisesta. Maassa on yksi valtion omistama karhujen suojelualue, johon osa karhuista onkin siirretty, mutta toisen alueen avajaiset ovat viivästyneet vuoteen 2027. Karhuille ei ole Etelä-Koreassa tarpeeksi suojelualueita. Aktivistit ovat käyneet neuvotteluja ulkomaalaisten eläintarhojen kanssa siitä, että karhuja voitaisiin lähettää sinne. Syyskuussa 2026 BBC uutisoi, että viisi eteläkorealaista karhua oli muuttanut suojelualueelle Britanniaan.

Kiina

Karhunsapen suurin markkina-alue on Kiinassa, jossa karhunsappea on myös laillista myydä ja karhujen tarhaus on kannattavaa liiketoimintaa. Vuoden 2023 arvion mukaan Kiinassa on noin 15 000 sappikarhua ja 50 miljoonaa karhunsappituotteiden käyttäjää. Sappikarhujen tarhaus on laillista Kiinassa, mutta villien karhujen pyydystäminen tarhausta varten on laitonta.

Sapen keräysmenetelmiä on säännelty Kiinassa vuodesta 1996 lähtien. Kiinan lain mukaan sappikarhuilla tulisi olla mahdollisuus liikkua vapaasti aina muulloin, kun sappea ei aktiivisesti kerätä. Sapen keräyksen ajan karhu saisi olla lyhyen aikaa päivästä häkissä. Määräyksiä ei kaikilla tarhoilla noudateta eikä niiden noudattamista valvota.

Laos

Vuonna 2023 Laosissa oli 100 sappikarhua.

Myanmar

Vuonna 2023 Myanmarissa oli 100 sappikarhua.

Vietnam

Karhujen metsästys ja hyödyntäminen on ollut laitonta Vietnamissa vuodesta 1992 lähtien. Lainvalvontaan oli kuitenkin vain vähän kapasiteettia. Karhujen vieminen luonnosta ja karhujen sapen eristäminen kiellettiin Vietnamissa vuonna 2005. Tunnetuille vankeudessa eläville ja luonnosta viedyille karhuille laitettiin myös mikrosirut, jotta voitaisiin valvoa, ettei niitä korvata uusilla luonnosta viedyillä karhuilla. Viranomaisten suunnitelmissa oli rakentaa lisää villieläinhoitoloita karhuille, joista omistajat haluaisivat luopua.

Vietnamilaisten sappikarhujen määrä laski vuosien 2005–2023 välillä 4000 karhusta noin 300 karhuun. Karhutarhoja on maassa edelleen olemassa, koska laki sallii sappitarhureiden pitää ennen lakimuutosta omistamansa karhut kunhan he ilmoittavat, että karhuja ei käytetä sapentuotantoon.

Vietnamissa karhuista ja niiden ruhon osista maksetaan erittäin paljon rahaa verrattuna maaseudun asukkaiden keskivertokuukausiansioihin. Karhunmetsästys onkin taloudellisesti hyvin kannattavaa.

Kansainvälinen kauppa

Laittomia karhunsappea sisältäviä tuotteita myydään ainakin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Japanissa, Taiwanissa, Koreassa, Singaporessa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Markkinoilla on myös valetuotteita, joita markkinoidaan karhunsappena, mutta joissa ei todellisuudessa ole karhunsappea. Vuoden 2009 tietojen mukaan kansainvälinen kauppa tuo Kiinaan noin 30 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa.