Kari Alonen

Kari Alonen (s. 1953 Kinnula) on suomalainen kuvanveistäjä. Hän on tullut tunnetuksi erityisesti kantaaottavasta taiteestaan, jossa hän yhdistelee kiveä, lasia ja valoa.

Elämä ja ura

Kari Alonen syntyi vuonna 1953 Kinnulassa. Hän aloitti uransa virkamiehenä, mutta lopetti myöhemmin virkamiesuransa siirtyen päätoimiseksi taiteilijaksi ilman muuta toimeentuloa. Siirtymisen taustalla oli vahva halu kokeilla ja tehdä taidetta sekä näkemys yhteiskunnallisista epäkohdista, joihin hän ei halunnut olla osallisena. Nämä kokemukset toimivat usein kimmokkeena hänen kantaaottavalle taiteelleen.

Hänen taiteensa ydin on usein yhteiskuntakriittisyys ja huumori, joita hän käyttää ottaessaan kantaa näkemiinsä epäkohtiin. Hän on itse luonnehtinut toimintatapaansa sanoin "Huumorin sissi lyö tosikoiden armeijan".

Alonen asuu ja työskentelee Jyväskylässä. Hänen poikansa Samuli Alonen on myös kuvaveistäjä ja ovat rakentaneet Jyväskylän Pykälistöön yhteisen ateljeen ja näyttelytilat.

Taiteellinen tuotanto

Alonen tunnetaan erityisesti veistoksistaan ja valotaideteoksistaan. Hän on edelläkävijä kiven, lasin ja valon yhdistämisessä monumentaaliteoksissaan. Hänen teoksiinsa lukeutuu myös esimerkiksi kierrätysmateriaaleista, kuten sairaalan kirurgisista instrumenteista, uuden elämän saaneita taideteoksia.

Valokuvia julkisista taideteoksista

Valikoituja näyttelyitä

Lähteet

  1. ↑ Mikko Lundell: Ilman isää kasvaneen jyväskyläläistaiteilija Kari Alosen lapsuus oli selviytymistä – armeijassa hän keksi anoa siantappolomaa Keskisuomalainen. 20.8.2023. Viitattu 29.3.2026.
  2. ↑ Kari Alonen – Design Alonen designalonen.fi. Viitattu 29.3.2026.
  3. ↑ Tuula Puranen: Suomen ensimmäinen valoveistospuisto hehkuu houkuttelevana Laukaantien varressa – Aloset asialla Keskisuomalainen. 8.2.2021. Viitattu 29.3.2026.
  4. ↑ Minna Vilkuna: Näyttely: Kari Alonen antoi haavanlevittimille ja kaarimaljoille uuden elämän Suur-Jyväskylän Lehti. 10.12.2022. Viitattu 29.3.2026.
  5. ↑ Kari Alonen: Elämänkoulu Jyväskylän taidemuseo. Arkistoitu 3.12.2022. Viitattu 7.10.2026.
  6. ↑ eMuseo; Korpilahti
  7. ↑ Teosarkisto - Reflektor reflektor.fi. Viitattu 29.3.2026.