Linnun pituus on 22–24cm, siipien kärkiväli 50–57cm ja paino keskimäärin noin 115g. Karikukolla on musta-valko-oranssin kirjava höyhenpeite ja lyhyet oranssit jalat. Ääni on helppo oppia tuntemaan, se on voimakas kitisevä äänisarja. Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, ja ne voi erottaa pesimäaikana siitä että koiraan päänseudun mustavalkoiset kuviot ovat selkeämpiä ja jyrkkärajaisempia kuin naaraan.
Vanhin suomalainen rengastettu karikukko on ollut 19 vuotta, 8 kuukautta ja 6 päivää vanha. Euroopan vanhin karikukko on ollut 21 vuoden ja 5 kuukauden ikäinen brittiläinen lintu.
Levinneisyys
Karikukkoa tavataan Euraasian pohjoisrannikoilla, Grönlannissa, Kanadassa ja Alaskassa, ja laji talvehtii Amerikassa, Afrikassa, Aasian eteläosissa, Australiassa ja Euroopan länsirannikolla. Euroopan pesimäkanta on 36000– 77000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 460000– 730000 yksilöä. Suomen kanta on 1000– 2000 paria.
Karikukon Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024
Raportointikausi
Minimi
Keskimäärin
Maksimi
2008–2012
1 400
2 300
2013–2018
616
1 486
2 238
2019–2024
1 037
1 519
1 953
Karikukko on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja poistuu heinä-elokuussa.
Karikukko on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi vuodesta 2015 lähtien. Vuonna 2010 se oli luokiteltu vaarantuneeksi. Karikukko on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 3627 euroa.
Lajista tunnetaan kaksi alalajia, joista morinella pesii Kanadan arktisen alueen eteläosissa ja nimialalaji interpres muualla.
Elinympäristö
Pesimäalueella karikukko viihtyy erityisesti rannikolla, ja se pesii rannikkotasangoilla, soilla ja tundralla. Suomessa karikukkoa on erityisesti ulkosaaristossa tiira- ja/tai lokkiyhdyskunnissa. Parhaissa tiirayhdyskunnissa voi pesiä useita pareja karikukkoja. Sisäsaaristosta laji on lähes kadonnut. Muutamia pareja pesii sisämaan suurimmilla järvillä.
Pesimäkauden ulkopuolella karikukko on pääosin rannikkoeläin, vaikka muuttomatkoilla sitä tavataan sisämaan järvillä.
Lisääntyminen ja talvehtiminen
Karikukon muna
Karikukko pesii toukokuun ja elokuun alun välisenä aikana. Pesintä tapahtuu yksinäisissä pareissa, vaikka suotuisissa ympäristöissä pesiä voi olla melko lähekkäin. Laji muuttaa suurissa parvissa ja on sosiaalinen talviaikana. Vuorovesirannoilla voi olla sata tai jopa useampia yksilöitä ruokailemassa.
Karikukko on yksiavioinen reviirilintu. Pesä on maassa, tavallisesti hyvin piilossa kiven alla, ruohotuppaassa tai kallionhalkeamassa. Vihertäviä, ruskeakiemuraisia munia on tavallisesti 4, joskus 3 tai 5. Muna on kooltaan 41*29mm ja se painaa 18g. Molemmat emot hautovat, yhteensä keskimäärin 24 päivää. Poikaset kuoriutuvat yhtäaikaisesti, ne ovat pesäpakoisia ja oppivat lentämään noin 4 viikon ikäisinä. Emot varoittelevat erittäin äänekkäästi poikasaikana.
Ravinto
Karikukot syövät selkärangattomia, matoja ja äyriäisiä, joskus myös kasvisravintoa. Ryöstää tiiranpesistä munia, mistä syystä pitäisi välttää nousemista tiiraluodoille touko-kesäkuussa.
Lähteet
von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN0-19-857506-8.
Viitteet
12345BirdLife International:Arenaria interpresIUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2.2024.International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.10.2024.(englanniksi)
↑Longevity listEuropean Union for Bird Ringing.Arkistoitu8.11.2023. Viitattu 27.6.2021.(englanniksi)
↑Lehikoinen, A., Mikkola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.:Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset.Linnut-vuosikirja 2024,2025, s. 16—25.BirdLife Suomi Ry.
.jpg)
