Karimetso

Karimetso
Nuori karimetso
Nuori karimetso
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Suliformes
Heimo: Merimetsot Phalacrocoracidae
Suku: Gulosus
Laji: aristotelis
Kaksiosainen nimi

Gulosus aristotelis
(Linnaeus, 1761)

Synonyymit
  • Phalacrocorax aristotelis
Alalajit
  • G. a. aristotelis
  • G. a. desmarestii
  • G. a. riggenbachi
Katso myös

  Karimetso Wikispeciesissä
  Karimetso Commonsissa

Karimetso (Gulosus aristotelis, syn. Phalacrocorax aristotelis) on merimetson sukulainen, jota tavataan Suomessa hyvin harvoin satunnaisvieraana.

Koko ja ulkonäkö

Karimetso on noin 65–80 senttimetriä pitkä ja siipienväli on 90–105 senttimetriä. Karimetso on merimetsoa pienempi ja sirompi. Aikuinen on kokonaan musta, nuoret yksilöt ovat ruskehtavia. Soidinpuvussa musta höyhenys saa vihreää kiiltoa ja päälaelle kasvaa eteenpäin sojottava pieni töyhtö. Karimetso lentää nopein ja syvin siiveniskuin.

Levinneisyys

Karimetsot pesivät Atlantin ja Välimeren rannikolla. Suomessa laji on erittäin harvinainen ja on hyväksyttävästi havaittu vain viidesti vuoteen 2006 mennessä. Muissa Pohjoismaissa karimetsoja pesii Norjassa ja Islannissa. Ruotsin länsirannikolla ja Tanskassa sitä tavataan pesimäajan ulkopuolella. Ruotsissa laji on yrittänyt pesiä vuodesta 2006 alkaen.

Elinympäristö

Karimetso elää yleensä valtamerien rannoilla, jossa se sukeltelee kaloja. Sisämaahan se eksyy vain kovassa myrskyssä.

Lisääntyminen

Gulosus aristotelis

Karimetso on yhdyskuntalintu, joten se pesii yhdyskunnissa rantakallioilla. Pesä on kasattu kasvinosista kallionhalkeamaan tai -onkaloon. Naaras munii tavallisesti kaksi tai kolme munaa, joita haudotaan noin 30 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 50 päivän ikäisinä.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ BirdLife International: Gulosus aristotelis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2025-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.9.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Rariteettikomitea birdlife.fi. Arkistoitu 1.4.2016. Viitattu 2.11.2008.
  3. ↑ Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2

Aiheesta muualla

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.