Karl Snellman

Karl Snellman (2. lokakuuta 1855 Helsinki – 20. lokakuuta 1928 Helsinki) oli suomalainen tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen ylijohtaja, valtiopäivämies ja todellinen valtioneuvos.

Henkilöhistoria

Snellmanin vanhemmat olivat senaattori, kanslianeuvos Johan Wilhelm Snellman ja Johanna Lovisa Wennberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1872 Helsingin ruotsalaisesta normaalikoulusta ja suoritti insinööritutkinnon Polyteknillisessä opistossa 1877.

Snellman nimitettiin 1883 nuoremmaksi insinööriksi tie- ja vesirakennusten insinöörikuntaan ja vuonna 1892 vanhemmaksi insinööriksi. Snellman oli jo opintoaikanaan mukana Turun-Tampereen radan tutkimus- ja rakennustöissä. Hän osallistui osastoinsinöörinä Vaasan ja Oulun rautateiden rakennustöihin, jonka jälkeen hän vuosina 1883-1884 harjoitti opintoja Länsi-Euroopan maissa. Savon radan rakentamiseen Snellman myös otti osaa osastoinsinöörinä. Piiri-insinöörinä hän vuonna 1889 johti rautatietutkimuksia Tampereelta Poriin ja oli mukana myös tämän radan teossa mukana. Vuonna 1896 hänet määrättiin piiri-insinöörinä johtamaan Turun-Karjaan rataosan rakentamista. Vuonna 1899 hän johti rautatietutkimuksia Seinäjoen-Kristiinankaupungin-Kaskisten, Savonlinnan-Laatokan sekä Kemin-Rovaniemen linjoilla ja toimi yli-insinöörinä ja töiden päällikkönä Oulun-Tornion ja Helsingin-Karjaan rautatierakennuksilla. Snellman nimitettiin vuonna 1903 piiri-insinööriksi neljänteen eli Päijänteen piiriin ja vuonna 1906 hänet nimitettiin tie- ja vesirakennusten ylihallituksen yli-insinööriksi. Vuonna 1906 hän tutki Suomen senaatin myöntämällä apurahalla tukinuitto-oloja Skandinavian maissa ja hän suoritti seuraavina vuosina eräitä kanava-, satama- ja rautatielinjatutkimuksia.

Snellman toimi tie- ja vesirakennusten ylihallituksen ylijohtajana 1909–1925. Hän sai todellisen valtioneuvoksen arvon vuonna 1917. Snellman oli aatelissäädyn sukunsa edustaja valtiopäivillä 1900 ja 1904–1905.

Snellman oli useissa hallituksen komiteoissa jäsenenä, muun muassa kulkulaitoskomiteassa, jonka puheenjohtajana hän myös ajoittain oli sekä tiekomiteassa, jossa hän oli myös puheenjohtajana. Snellman edusti Suomea kansainvälisissä kongresseissa ja pohti sanomalehti- ja aikakausjulkaisuissa omaa alaansa koskevia päivänkysymyksiä.

Snellman oli naimisissa vuodesta 1887 Ellen Sofia Elisabet Möllerin (1864–1944) kanssa. Heidän lapsiaan olivat puutarhurimestari, kansakoulunopettaja Maj Karin Hela, ent. Kivekäs (1889–1990), arkkitehti Weli Tage Snellman (s. 1893), lähetystöneuvos Teo Snellman (1894–1977), lääkäri Elis Ilmari Snellman (1895–1975) ja filosofian maisteri Kaisu Ellen Snellman (1898–1992).

Julkaisuja

Nimellä K. Snellman:

• Metri-tauluja tekstillä selitettynä käsi- ja tori-kauppaa varten. WSOY 1887
• Meter-systemet: Finlands mått och vigt. 3. paran. painos WSOY 1891
• Meterbok för hvar man: förvandling från nytt mått till gammalt mått och tvärtom, samt från pris enligt nytt mått till pris enligt gammalt mått och tvärtom: tabellerna kunna begagnas äfven af sådana, som icke genomgått någon skola. WSOY 1891, suomeksi nimellä Metrikirja joka miehelle: muutos uudesta mitasta vanhaan mittaan ja päinvastoin, sekä muutos uuden mitan hinnasta vanhan mitan hintaan ja päinvastoin: tauluja ymmärtää jokainen vaikk'ei olisi koulua käynytkään. WSOY 1891
• Metri-järjestelmä; kokoonpannut K. Snellman teoksessa Käytännöllinen neuvonantaja kirjanpidossa, kauppaliikkeessä ja lakiasioissa, sisältävä myöskin tietoja posti- ja sananlennätin-säännöistä, metri-järjestelmästä, y. m; tekijä Torsti Strandberg. 2. korj. painos WSOY 1896
• Mäntyluodon ja Reposaaren satamien laajennussuunnitelma 1927; lausunto ja kustannusarviot. Porin kaupunki, Pori 1927
• Johan Vilhelm Snellmans och hans hustrus brevväxling jämte orienterande översikter och hågkomster från hemmet. Schildt, Helsingfors 1928, suomeksi nimellä J. V. Snellmanin ja hänen vaimonsa kirjeenvaihto ynnä opastavia yleiskatsauksia ja muistelmia kodista. Otava 1928

Lähteet