| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: esim. teoriat käsitelty positiivisemmin kuin en.wikissä, huutaa lähteitä |



Kaspar Hauser (30. huhtikuuta tai 29. syyskuuta 1812 – 17. joulukuuta 1833) oli saksalainen löytölapsi. Hänet löydettiin noin 16-vuotiaana Nürnbergin kaupungista Saksassa 26. toukokuuta 1828.
Vuonna 1828 suutari löysi Nürnbergissä kadulta pojan, joka käveli oudosti ja harhaili ympäriinsä. Poika ojensi suutarille kirjeen, joka oli osoitettu kevyen ratsuväen kapteenille. Kirjeessä kerrottiin, että Kasparin äiti antoi pojan hoidettavaksi kirjeen kirjoittajalle. Hoitaja ei kuitenkaan voinut pitää pojasta huolta, sillä hänellä oli kymmenen lasta jo ennestään. Pojalta löytyi toinenkin kirje, jonka hänen äitinsä oli kirjoittanut vuonna 1812. Kirjeessä äiti kertoi että hän on naimaton, ja että pojan isä kuuluu Nürnbergin kevyeen ratsuväkeen. Kirjeessä toivottiin, että poika liittyy 17-vuotiaana samaan joukko-osastoon, jossa isä oli palvellut. Lopulta Kaspar annettiin yliopiston professori Georg Friedrich Daumerin huostaan.
Kaspar joi vain vettä ja söi karkeaa leipää. Hän kavahti kirkasta valoa eikä pystynyt kävelemään kunnolla. Poika osasi puhua vain muutamia sanoja, kun hänet löydettiin. Hän hoki lauseita "minä olen Kaspar Hauser" ja "haluan olla ratsastaja kuten isä". Kaikesta huolimatta Kaspar oppi hämmästyttävän nopeasti puhumaan. Sen jälkeen hän pystyi kuvailemaan oloja joissa oli elänyt ja kertomaan mitä oli kokenut.
Pojan mukaan häntä oli pidetty pimeässä huoneessa tai laatikossa, jossa ei mahtunut seisomaan eikä makaamaan suorana. Hänelle oli tarjottu vain leipää ja vettä. Toisinaan Kaspar nukutettiin, jotta hänet saatiin pestyä ja vaihdettua hänelle vaatteet. Leikkikaluina hänellä oli muutama puinen lelu ja kirkasvärisiä nauhoja. Poika opetettiin seisomaan ja kävelemään ennen kuin hän pääsi vapauteen.
Kaspar Hauser murhattiin 17. joulukuuta 1833 Ansbachin kaupungissa. Tekijää ei saatu kiinni. On esitetty että murhan motiivina olisi Kasparin todellinen syntyperä.
Oletetaan että Kaspar Hauser olisi tosiasiassa ollut Badenin suurherttua Karlin ja tämän puolison Stéphanie de Beauharnais'n esikoispoika, ja näin ollen suvun perintöprinssi. Stephanien synnytys oli vaikea, ja kuolemansairas vauva menehtyi pian. Epäillään että syntynyt lapsi olisi kuitenkin vaihdettu toiseen vauvaan, joka siis kuoli.
On esitetty että sekä lapsenvaihdon että myöhemmin murhan takana olisi kreivitär Luise von Hochberg. Kreivittären motiivina toimisi täten perimysjärjestys, joka kääntyi kreivittären eduksi: Kun suurherttua Karl de Beauharnais jäi ilman miespuolista perillistä, kruunu siirtyi hänen isoisänsä epäsäätyisen Luise-vaimon pojalle Leopoldille. DNA-testit ovat myöhemmin vahvistaneet, että kyseinen teoria on mahdollinen. Suvun perilliset ovat kuitenkin kieltäytyneet kommentoimasta asiaa, eikä myöskään DNA-näytteiden ottamista suvun kryptasta ole sallittu.
Kasparilta löydettiin kaksi kirjettä. Yksi niistä olisi pojan äidiltä peräisin, toisen taas olisi kirjoittanut pojan myöhempi hoitaja. Hoitajan kirjettä ei ole päivätty.
Äidin kirje oli päivätty yksinkertaisesti "Lokakuussa 1812":
Eeva-Liisa Mannerin kuunnelma Yön Kaspar eli Kaspar Hauserin tarina kantaesitettiin Yleisradiossa 1986.
Kaspar Hauserista kertova näytelmä tuli ensi-iltaan Q-teatterissa vuonna 2014. Sen ohjasi Akse Pettersson, joka käsikirjoitti sen yhdessä Johannes Ekholmin kanssa. Kriitikon mukaan se ammentaa historiasta mutta "näyttää, miltä maailma näyttää ja tuntuu juuri nyt, kolmikymppisten tekijöidensä näkökulmasta". Näytelmä sai kiitokset ja kehut niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin. Se esitettiin 2015 myös Kansallisteatterissa.
Werner Herzog ohjasi vuonna 1974 elokuvan Kaspar Hauserin tapaus. Saksaksi elokuvan nimi on Jeder für sich und Gott gegen alle, jonka vapaasti suomennettuna tarkoittaa 'Jokainen omasta puolestaan ja Jumala kaikkia vastaan'.