Kaulonia oli kreikkalainen siirtokunta, josta tuli pythagoralaisuuden keskuksia. Dionysios I tuhosi sen vuonna 389 eaa. Kaupunki rakennettiin uudelleen 300-luvulla eaa., ja se mainitaan toisen puunilaissodan tapahtumien yhteydessä. 100-luvulla eaa. paikka oli hylätty.
Maantiede
Kaulonian kaupunki sijaitsi Kokynthonin niemellä Bruttiumin niemimaan itärannikolla Joonianmeren rannalla, Krotonin ja Lokroi Epizefyrioin välillä. Se oli rakennettu merta kohti laskevaan kukkulamaastoon. Strabon ja Plinius vanhempi sijoittavat kaupungin Sagra(s)-joen pohjoispuolelle. Kaupungin paikka on nykyisessä Punta Stilossa lähellä Monasterace Marinaa, Strada Statale 106 Ionica -tien varrella. Kaupungin vanhin osa oli nykyisellä Faro di Punta Stilon kukkulalla. Akropoliina eli yläkaupunkina ja linnoituksena toimi nykyisin nimellä Piazzetta tunnettu kukkula. Osa kaupungista on nykyisin veden alla.
Kaulonian arkeologinen alue ilmasta nähtynä.
Kaulonian kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin nimellä Kaulōniātis (Καυλωνιᾶτις). Sen kooksi on arvioitu noin 200 neliökilometriä. Alue toimi puskurivyöhykkeenä Krotonin ja Lokroin välillä. Lokroin suuntaan rajana toimi Sagra-joki, kun taas Krotonin suuntaan raja on epäselvempi. Alueelta saatiin puuta ja pikeä laivanrakennukseen sekä kaivannaisia.
Historia
Arkaainen ja klassinen kausi
Kaulonian kaupunki oli alun perin kreikkalainen siirtokunta, joka perustettiin Krotonista käsin. Perustaminen ajoitetaan arkaaiselle kaudelle, joskus 700-luvun eaa. lopulle ja joskus 600-luvulle eaa. Antiikin ajan lähteet ovat yksimielisiä siitä, että kaupunki oli taustaltaan akhaialainen siirtokunta, mutta eri mieltä sen perustamishistoriasta: Strabon ja Pausanias sanovat, että sen olisivat perustaneet suoraan Peloponnesokselta tulleet akhaialaiset. Jälkimmäinen mainitsee siirtokunnan johtajaksi Aigionista kotoisin olleen Tyfonin. Pseudo-Skymnos ja Stefanos Byzantionlainen puolestaan sanovat Kaulonian olleen Akhaiasta käsin aiemmin perustetun Krotonin siirtokunta. Nämä kaksi kertomusta voidaan sovittaa yhteen niin, että krotonlaiset kutsuivat siirtokunnan johtajan tai lisäsiirtolaisia emämaasta, sillä vastaavaa tunnetaan muistakin kaupungeista.
Kaulonian raunioita.
Servius esittää Kaulonian emäkaupungiksi Lokroin. Vergilius viittaa Kauloniaan kuin se olisi ollut olemassa jo Troijan sodan aikaan, mutta tämä on selvästi vain runollista vapautta, aivan kuten Juno (Hera) Lakinian temppelin mainitseminen edellisessä säkeessä. Pseudo-Skylaks ja Polybios mainitsevat kaupungin yhtenä tällä Italian rannikon osalla sijainneista kreikkalaisista kaupungeista. Kaupungin alkuperäinen nimi oli ilmeisesti Aulonia (Αὐλωνία), joka viittasi syvään laaksoon tai rotkoon (αὐλών, aulōn) sen läheisyydessä. Myöhemmin nimi muuttui muotoon Kaulonia, mutta tämä muutos tapahtui varhain, sillä nimi esiintyy kaikissa kaupungin lyömissä rahoissa. Se löi omaa akhaialaisen standardin mukaista hopearahaa noin vuodesta 525–510 eaa. lähtien, ja pronssirahaa 400-luvulta eaa. lähtien. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Kaulōniatēs (Καυλωνιάτης).
Kaulonian raunioita.
Muutoin meillä on vain vähän tietoa Kaulonian varhaisesta historiasta, mutta Polybios kertoo sen osallistuneen levottomuuksiin, jotka seurasivat pythagoralaisten karkotusta Krotonista ja muista lähikaupungeista. Kaupunki kärsi jonkin aikaa sisäisistä levottomuuksista, kunnes akhaialaisten väliintulo palautti rauhan. Tämän jälkeen, jossain vaiheessa 400-lukua eaa., Kaulonia, Kroton ja Sybaris solmivat liiton ja rakensivat yhteisen Zeus Homariokselle omistetun temppelin, jossa pidettiin kokouksia ja neuvotteluja. Iamblikhos mainitsee Kaulonian yhtenä niistä kaupungeista, joissa pythagoralainen oppisuuntaus oli vahvasti levinnyt ja jotka joutuivat sekasortoon sen äkillisen ja väkivaltaisen kukistamisen seurauksena. Porfyrioksen mukaan Kaulonia oli ensimmäinen paikka, jonne Pythagoras itse pakeni tultuaan karkotetuksi Krotonista.
Edellä mainittu kaupunkien välinen liitto lienee ollut lyhytikäinen, mutta Kaulonialle siinä annettu rooli osoittaa, että kaupunki oli tuohon aikaan merkittävä ja vaikutusvaltainen. Thukydides mainitsee Kaulonian ohimennen, mutta sen jälkeen siitä ei kuulla mitään ennen kuin Syrakusan tyranni Dionysios I hyökkäsi Suur-Kreikkaan suurella armeijalla vuonna 389 eaa. ja ryhtyi piirittämään Kauloniaa. Krotonlaiset ja muut Italian kreikkalaiset kokosivat suuren sotajoukon kaupungin avuksi, mutta Dionysios kohtasi heidät Heloros- tai Helleporos-joella ja tuhosi heidän joukkonsa perinpohjaisesti. Tämän tappion seurauksena Kaulonia joutui antautumaan Dionysiokselle, joka siirrätti asukkaat Syrakusaan ja luovutti kaupungin alueet liittolaisilleen lokroilaisille.
Tämä oli suuri isku kaupungille, eikä se enää noussut entiseen loistoonsa ja rahan lyönti siellä päättyi. Kaupunki kuitenkin rakennettiin arkeologisten löytöjen perusteella uudelleen. Mahdollisesti sen perusti uudelleen Dionysios II vuonna 357 eaa. Hänen kerrotaan olleen Kauloniassa laivastonsa ja armeijansa kanssa, kun Dion nousi maihin Sisiliassa. Kaupungin asuttivat luultavasti lokroilaiset, mikä voi selittää myös myöhemmän perinteen kaupungin lokroilaisesta alkuperästä.
Kaulonian lyömä hopeinen stateeri, n. 400–388 eaa.Lattiamosaiikkia Kauloniasta.
Kauloniasta oli kotoisin Dikon, joka sai voittoja juoksukisoissa kaikissa panhelleenisissä kisoissa. Olympian kisojen voitot hän sai vuosina 392 ja 384 eaa. Näistä ensin mainittuna vuonna hänet on kirjattu kaulonialaiseksi ja viimeksi mainittuna vuonna syrakusalaiseksi, ja näin hän kuului oletettavasti Syrakusaan siirrettyihin kaulonialaisiin.
Hellenistinen ja roomalainen kausi
Pyrrhoksen sotien aikaan vuonna 280 eaa. Rooman palveluksessa olleet campanialaiset palkkasoturit valtasivat ja tuhosivat Kaulonian. Strabon viittaa todennäköisesti tähän tapahtumaan sanoessaan, että barbaariheimot hävittivät Kaulonian, vaikka hänen mainintansa asukkaiden siirtymisestä Sisiliaan viittaa ennemmin Dionysioksen aikaan. Strabon ja Pausanias näyttävät molemmat katsoneen, että kaupunki pysyi sen jälkeen autiona. Se kuitenkin esiintyy jälleen toisen puunilaissodan aikana, jolloin se seurasi brutteja ja asettui Hannibalin puolelle. Roomalaiset yrittivät valloittaa kaupungin rhegionlaisten avustuksella, mutta Hannibalin äkillinen saapuminen pakotti heidät keskeyttämään piirityksen.
Ei ole tiedossa, milloin Kaulonia lopulta joutui jälleen roomalaisten käsiin ja millaisen kohtelun se sai. Kaupunki oli roomalaisten vallassa ilmeisesti vuonna 205 eaa. On arveltu, että se olisi kärsinyt ankaran rangaistuksen roomalaisten taholta bruttien tavoin, ja se saatettiin hävittää. Strabon kertoo, että hänen aikanaan kaupunki oli täysin autio, ja vaikka Pomponius Mela mainitsee sen nimen, Plinius vanhempi puhuu vain kaupungin raunioista, eikä Klaudios Ptolemaios mainitse sitä lainkaan.
Kaikesta huolimatta Kaulonia vaikuttaa säilyneen olemassa roomalaisella kaudella jossakin muodossa, sillä sen nimi esiintyy yhä Tabula Peutingerianassa. Paikalla oli ainakin linnoitettu tieasema (statio), joka oli Taraksen (roomalaisittain Tarentum) ja Rhegionin (Rhegium) välisellä tiellä ja johon viitataan nimillä Caulon, Stilida ja Cocyntum. Lisäksi alueella oli maatiloja. On olemassa myös piirtokirjoitus, jonka perusteella Kaulonialla oli municipiumin asema Trajanuksen hallituskaudella, mutta sen aitous on kyseenalainen.
Nykyinen asutus on kehittynyt paikalle myöhemmin. Antiikin aikaisen kaupungin arkeologiset kaivaukset Monasterace Marinassa alkoivat Paolo Orsin johdolla vuosina 1912–1913. Myöhempiä kaivauksia ja meriarkeologisia tutkimuksia on suoritettu saman vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla.
Nykyinen Caulonian kaupunki, aiempi Castelvetere, on nimetty antiikin aikaisen kaupungin mukaan vuonna 1863, vaikka sijaitsee eri paikassa noin 15 kilometriä lounaaseen; tuolloin antiikin aikaisen kaupungin luultiin vielä sijainneen sen paikalla.
Rakennukset ja löydökset
Kaulonian doorilaisen temppelin rauniot.
Kaulonian kaupunki oli ympäröity muurein, joiden varhaisin vaihe ajoitetaan arkaaiselle kaudelle 500-luvun eaa. alkuun. Myöhempi vaihe ajoitetaan 300-luvulle eaa. kaupungin vuonna 389 eaa. tapahtuneen tuhon jälkeen. Muurit ympäröivät kaupungin akropoliin ja ulottuivat sieltä rannikolle ja kukkuloille länteen päin. Arkaaisen kauden muuri sulki sisäänsä ainakin 35–36 hehtaarin kokoisen alueen ja myöhempi muuri noin 45–46 hehtaarin kokoisen alueen. Muuri oli varustettu suorakulmaisilla torneilla ja siinä oli ainakin neljä porttia.
Suuri osa varsinaisen kaupungin rakennuslöydöistä ajoittuu 300-luvulle eaa. Kaupungissa oli suunniteltu ruutuasemakaava. Yksityistalot oli rakennettu keskuspihan ympärille. Eräs talo tunnetaan ”Lohikäärmeen talona” sieltä löydetyn lattiamosaiikin kuvituksen mukaan.
Kaupungin merkittävin löydös ovat doorilaistyylisen temppelin rauniot. Temppeli ajoitetaan klassiselle kaudelle noin vuosiin 430–420 eaa., ja sen arvellaan olleen omistettu Zeus Homariokselle. Se oli käytössä vain vähän aikaa, sillä se tuhoutui muun kaupungin mukana vuonna 389 eaa. Temppelin perustusten koko on 41 × 18 metriä. Rakennus oli peripteraalitemppeli ja siinä oli 36 pylvästä. Perustusten lisäksi temppelistä on säilynyt lähinnä pylväsrumpuja ja kapiteeli.
Temppelin lähellä on suorakulmaisen rakennuksen rauniot, joita on joskus ehdotettu seudun akhaialaiskaupunkien liiton kokouspaikaksi. Löydöksiin lukeutuu myös useita naiskoksia ja aarrekammioita. Nykyiseltä Faro di Punta Stilon kukkulalta, kaupunkialueen sisäpuolelta, on löydetty pyhäkön jäänteet, jotka ajoitetaan 500-luvulle eaa. Nykyiseltä Passolieran kukkulalta noin kilometri kaupungin paikasta etelään on löydetty kaupunkialueen ulkopuolisen pyhäkön jäänteitä. Kaupungin löytöihin lukeutuu myös muun muassa nekropolis eli hauta-alue kaupungin luoteispuolella muurien ulkopuolella.
1234567891011121314151617Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine:”55. Kaulonia”,An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation)Oxford:Oxford University Press, 2004.ISBN0-19-814099-1Teoksen verkkoversio.(englanniksi)
1234567Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.):”KAULONIA Bruttium, Calabria, Italy”,The Princeton Encyclopedia of Classical Sites.Princeton, N. J.:Princeton University Press, 1976.Teoksen verkkoversio.(englanniksi)
_-_panoramio.jpg)
