Kavaleffit hankkivat monta kartanoa ja tilaa nykyisten Helsingin, Vantaan ja Espoon alueilta. He omistivat muun muassa Tuomarinkylän (Domarby), Vanhan-Mankkaan (Mankans), Haltialan (Tomtbacka) kartanot sekä Mäkkylän, Niskalan (Nackböle) ja Tammiston (Rosendal) tilat.
Kavaleffin sukua Tuomarinkylän kartanolla, istumassa vasemmalla Ida Augusta Kavaleff os. Uggla (1839–1894) ja oikealla Henrietta Kavaleff os. Zingel (1839–1910). Oikealla seisomassa tilanomistaja Jacob Kavaleff (1870-1936) ja takana keskellä Nikolai Kavaleff (1830-1902). Kuva otettu 1890-luvun alussa.
Kavaleffien aika Tuomarinkylän kartanossa
Kauppias Jacob Alexejevitsch Kavaleff (1799–1879) osti Tuomarinkylän kartanon Helsingin maalaiskunnasta vuonna 1845. Venäjän keisariNikolai I oli lahjoittanut perheelle arvokkaan helmi- ja timanttikorun kiitokseksi vieraanvaraisuudesta oleskeltuaan Kavaleffin suvun talossa. Jacob käytti kartanon hankkimiseen korun myynnistä saatuja varoja.
Jacob Kavaleff (1870–1936) myi Helsingin kaupungille Tuomarinkylän kartanon päärakennuksen vuonna 1917 Helsingin kaupungille ja myös läheiset Haltialan ja Niskalan tilat vuonna 1934. Kauppakirjaan sisältyneen ehdon mukaan hänen jälkeläisillään oli oikeus asua Tuomarinkylän päärakennuksessa 1950-luvun lopulle saakka. Sen jälkeen rakennus restauroitiin ja muutettiin kartanomuseoksi 1960–1961. Suurin osa entisistä Kavaleffien maista siirtyi vuoden 1946 alueliitoksessa osaksi Helsinkiä.
Osa Tuomarinkylän kartanoon kuuluvista maista jäi Kavaleffin perheen haltuun. Tuomarinkylän myynnin jälkeen vuonna 1930 hankittu Niskalan tila sekä Tammiston tilukset siirtyivät Jacob Kavaleffin pojille. Tiloista pirstottiin suurin osa rintamamiestonteiksi toisen maailmansodan jälkeen. Entisille Kavaleffien maa-alueille perustettiin myös Helsinki-Vantaan lentokenttä.
Jacob Kavaleff (1870–1936), maanviljelysneuvos, kartanonomistaja, maanviljelyn ja metsänhoidon kehittäjä, suurtilallisten yhteisten yritysten perustaja
