 | Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kavallus on anastusrikoksen erityinen muoto, jossa henkilö anastaa hallussaan olevaa omaisuutta. Nykyinen kavallusrikosnimike on vuodelta 1990. Ennen sitä oli olemassa erillinen pykälä, Löytötavaran kavaltaminen, joka on nykyisin osa kavallusnimikettä.
Suomen rikoslain 28 luvun 4 §:ssä kavallus määritellään seuraavasti:
Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta.
Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun anastamisen yritys on rangaistava.
Saman luvun 5 §:ssä säädetään törkeästä kavalluksesta ja 6 §:ssä lievästä kavalluksesta.
Varkaudella anastetaan toisen hallussa olevaa omaisuutta, kun kavalluksella anastetaan toisen omaisuutta, joka on omassa hallussa. Jos anastaa toisen kirjahyllystä kirjan, syyllistyy varkauteen, mutta jos ottaa omakseen kirjastosta lainaamansa kirjan, syyllistyy kavallukseen. Rangaistusasteikko on sama, joten teot ovat rikoslain mukaan yhtä vakavia.
Miksi sitten rikoslaissa on eri säännökset varkaudesta ja kavalluksesta? Niiden ero ilmenee muun muassa siinä, miten oikea omistaja saa takaisin häneltä vääryydellä vietyä omaisuutta.
Kavalletun esineen haltuunsa vilpittömässä mielessä saanut henkilö ei ole velvollinen luovuttamaan esinettä sen oikealle omistajalle muuten kuin saamalla sen arvoa vastaavan lunastuksen (rahana). Jos esine on viety varkaudella, on sen vilpittömässä mielessä saanut velvollinen luovuttamaan esineen omistajalle lunastuksetta.
Asiaa on käsitelty laajemmin artikkelissa Varkaus.
Rikoslaki ei aseta kavalluksen tekomuodoille kiinteitä euromääräisiä rajoja, vaan teon aste ratkaistaan kokonaisarvostelulla, jossa anastetun omaisuuden arvo tai oikeudettomasti käytettyjen varojen määrä on keskeisin peruste. Törkeästä kavalluksesta voidaan tuomita, kun kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Ilmaisulla "erittäin arvokas omaisuus" tarkoitetaan törkeässä kavalluksessa periaatteessa samaa kuin törkeässä varkaudessa, mutta oikeuskäytännössä törkeän kavalluksen kynnys asettuu kokonaisharkinnan perusteella korkeammalle kuin törkeässä varkaudessa. Ylen mukaan teko katsotaan oikeuskäytännössä törkeäksi, kun anastettu summa ylittää noin 14 500–17 000 euroa.
Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan KKO:2019:33 törkeäksi kavallukseksi teon, jossa kaksi henkilöä oli anastanut yhteisomistajalle kuulunutta osuutta kiinteistön kauppahinnasta 17 333 euroa. Törkeyttä arvioitaessa otettiin huomioon paitsi varojen suuri määrä myös uhrille aiheutettu erityisen tuntuva vahinko ja tämän terveydentilasta johtunut tekijöistä riippuvainen asema. Toisena esimerkkinä törkeästä kavalluksesta on tapaus, jossa kirpputorilla työskennellyt henkilö jätti tilittämättä hyväntekeväisyyteen kerättyjä varoja yhteensä 21 000 euroa syyskuun 2016 ja joulukuun 2017 välisenä aikana. Tekoa pidettiin törkeänä kavalletun summan suuruuden ja teon pitkän keston vuoksi.
Vuonna 2024 Tilastokeskuksen mukaan kavalluksesta tuomittiin päärikoksena 184 rangaistusta. Näistä 103 oli sakkoja (56 %), 66 ehdollisia vankeusrangaistuksia (36 %), 8 ehdottomia vankeusrangaistuksia (4 %) ja 1 yhdyskuntapalvelua. Sakkoon tuomittujen keskimääräinen päiväsakkojen lukumäärä oli 44,6, ehdollisten vankeusrangaistusten keskimääräinen pituus 3,1 kuukautta ja ehdottomien 1,4 kuukautta.
Törkeästä kavalluksesta tuomittiin samana vuonna päärikoksena 88 rangaistusta, joista 82 oli ehdollisia vankeusrangaistuksia (93 %), 5 ehdottomia (6 %) ja 1 yhdyskuntapalvelua. Sakkorangaistuksia ei tuomittu. Ehdollisten vankeusrangaistusten keskimääräinen pituus oli 8,7 kuukautta ja ehdottomien 25,4 kuukautta.
Lievästä kavalluksesta voidaan tuomita ainoastaan sakkoa. Vuonna 2024 lievästä kavalluksesta määrättiin kaikkiaan 57 rangaistusta, joista 45 tuomittiin tuomioistuimessa ja loput rangaistusmääräysmenettelyssä. Sakkoon tuomittujen keskimääräinen päiväsakkojen lukumäärä oli 18,7.