| Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Kaycee Nicole, tunnettu myös nimellä Kaycee Nicole Swenson, oli kuvitteellinen henkilö, jota esitti yhdysvaltalainen Debbie Swenson (synt. Deborah Marie Dickman vuonna 1960). Tapauksesta tuli varhainen esimerkki ilmiöstä nimeltä Münchausen by Internet. Vuosien 1999 ja 2001 välillä Swenson esiintyi verkossa Kayceena – teini-ikäisenä, jolla väitettiin olevan parantumaton leukemia. Kayceen väitettiin kuolleen 14. toukokuuta 2001, ja kuolema julkistettiin 16. toukokuuta. Pian tämän jälkeen verkkoyhteisöt, jotka olivat tukeneet häntä, alkoivat epäillä tarinaa ja lopulta paljastivat, ettei Kayceeta ollut koskaan oikeasti ollut olemassa. Debbie Swenson tunnusti huijauksen blogissaan 20. toukokuuta 2001.
Vuonna 1998 Debbie Swensonin oikea tytär, joka oli tuolloin yläkoulussa Gracemontissa, Oklahomassa, loi ystäviensä kanssa nettiin Kaycee Nicole -nimisen hahmon. Tytöt tekivät verkkosivun keksitylle hahmolle ja käyttivät paikallisen koripalloilijatytön kuvia esittääkseen häntä. He eivät pitäneet hahmoa aktiivisena eivätkä jatkaneet roolin esittämistä. Debbie Swenson huomasi tyttöjen tekemän sivun ja sen sijaan että olisi lopettanut huijauksen, hän otti hahmon haltuunsa ja alkoi esittää Kayceeta itse.
Samaan aikaan Swenson pyysi eräältä perheeltä kuvia heidän teini-ikäisestä tyttärestään vedoten siihen, että tekisi perheelle valokuvakollaasin. Perhe suostui, mutta Swenson käytti kuvia verkossa esittääkseen Kayceeta eri ikäisenä ja eri tilanteissa. Perhe ei tiennyt kuvien oikeasta käytöstä.
Elokuussa 1999 Swensonin perhe muutti Oklahomasta Kansasiin.
Kaycee Nicole -hahmo ilmestyi CollegeClub.com -sivustolle vuonna 1999. Hän esiintyi vaaleahiuksisena, iloisena teini-ikäisenä koripallotähtenä Kansasista. Hän jakoi ajatuksiaan ja kuviaan sivustolla ja ystävystyi helposti niin käyttäjien kuin henkilökunnan kanssa. Hän jopa tarjoutui tekemään hallinnollista työtä vapaaehtoisesti ja lähetti lahjoja työntekijöille. Vuonna 2000 The New York Times haastatteli "Kayceeta" puhelimitse, silloin nimellä Kaycee Swenson. Artikkelissa hän kuvaili itseään lukiolaiseksi, joka opiskeli myös yliopistokursseja ja suunnitteli aloittavansa kokopäiväiset opinnot seuraavana vuonna.
"Sanoin hänelle, että rakastan häntä ja että kaikki tulee olemaan hyvin. Häntä kehotettiin olemaan puhumatta tai liikkumatta. Vihreät, lasimaiset silmät katsoivat minua, kun verta valui hänen suustaan. Halu pitää häntä sylissä, kuten lapsena, oli valtava."
— Debbie blogissa, kuvaillessaan yhtä Kayceen väitettyä sairaalajaksoa.
Vuonna 2000 Kaycee kertoi nettituttavalleen Randall van der Woningille, että hänellä oli leukemia, joka oli sillä hetkellä remissiossa. Pian hän kertoi taudin palanneen. Van der Woning tarjoutui perustamaan ja ylläpitämään blogia, jossa Kaycee voisi kirjoittaa sairautensa kanssa elämisestä. Näin syntyi blogi nimeltä "Living Colours" elokuussa 2000.
Blogissa kuvattiin yksityiskohtaisesti Kayceen taistelua syöpää vastaan. Kirjoitukset esitettiin Kayceen tai hänen "äitinsä" Debbien kirjoittamina. Kirjoitustyyli oli inspiroiva ja elämänmyönteinen. Blogi sai miljoonia lukijoita kahden vuoden aikana ja monet lukijat jakoivat sen sosiaalisessa mediassaan. Jotkut lähettivät kortteja, lahjoja ja kirjeitä Kayceelle, ja osa puhui hänen kanssaan jopa puhelimessa.
Huhtikuussa 2001 Kayceen kerrottiin kärsivän maksavauriosta. Van der Woning halusi tavata Kayceen ennen tämän kuolemaa, mutta Kaycee kertoi olevansa matkalla merelle ja sanoi tapaamisen onnistuvan vasta paluun jälkeen.
Ennen kuin tapaaminen ehti toteutua, Van der Woning sai puhelun 15. toukokuuta 2001. Itkien Debbie kertoi, että Kaycee oli kuollut yllättäen aivovaltimon pullistumaan 14. toukokuuta.
Kayceen kuoleman jälkeen surevat lukijat pyysivät osoitetta lähettääkseen kukkia ja osanottoja. Heille kerrottiin, ettei postilokeroa enää ollut. Debbie kertoi myös, että muistotilaisuus oli jo pidetty ja Kaycee oli tuhkattu.
17. toukokuuta bloggaaja Saundra Mitchell kirjoitti pilkallisen tekstin ihmisistä, jotka teeskentelevät sairautta netissä. Seuraavana päivänä hän julkaisi uuden kirjoituksen, jossa hän suoraan kyseenalaisti Kayceen olemassaolon. Hän huomautti mm. siitä, kuinka epärealistisen nopeasti "hautaus" oli tapahtunut ja siitä, että tarinassa oli ristiriitaisuuksia. Mitchell jäljitti Kayceen IP-osoitteen Peabodyyn, Kansasiin, mutta paikalliset eivät tunteneet ketään Kayceen kuvausta vastaavaa, joka olisi kuollut.
18. toukokuuta käyttäjä julkaisi MetaFilter-sivustolla ketjun otsikolla "Onko mahdollista, ettei Kayceeta ollut olemassa?". Kommentoijat alkoivat tutkia asiaa ja huomasivat mm., että kukaan ei ollut koskaan tavannut Kayceeta oikeassa elämässä, eikä hänen nimellään löytynyt kuolinilmoituksia mistään lehdestä.
Lopulta todettiin, että Kayceen CollegeClub-tili oli yhteydessä Debbie Swensonin tyttären tiliin. Kayceen käyttäjätunnuksella oli kirjauduttu sisään vielä tämän väitetyn kuoleman jälkeen. Eräs käyttäjä tutki Kayceen jakamia valokuvia ja onnistui tunnistamaan koulun maskotin ja pelipaidan numeron. Tämän perusteella hän jäljitti oikean pelaajan, jonka kuvia oli käytetty – eikä tällä ollut mitään tekemistä Kayceen kanssa, eikä hän tiennyt, että hänen kuviaan käytettiin huijaukseen.
19. toukokuuta Debbie Swenson soitti Randall van der Woningille ja kertoi, ettei Kaycee ollut hänen oma lapsensa, vaan sijaislapsi. Hän pyysi Van der Woningia pitämään asian salassa. Kun huijaus kuitenkin paljastui yhä laajemmin, Swenson lähetti hänelle sähköpostilla tunnustuksen, jonka Van der Woning julkaisi Living Colours -blogissa 20. toukokuuta: Kaycee ei ollut koskaan ollut olemassa.
Netin reaktio oli nopea ja raivoisa. Monet aiemmat tukijat kääntyivät Debbie Swensonia vastaan. Paikallinen poliisi ilmoitti tapauksesta FBI:lle mahdollisena petoksena. FBI kuitenkin kieltäytyi tutkimasta asiaa tarkemmin, koska ei löytynyt riittävästi todisteita siitä, että vastaanotetut lahjat olisivat ylittäneet talousrikoksen tutkintarajan.
Swenson pyysi anteeksi huijausta, mutta väitti myös, että Kayceen hahmo oli tuonut hyvää:
"Monilla ihmisillä on ongelmia. Tiedän, että autoin monia ihmisiä monin eri tavoin."