| Kea | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Uudenseelanninpapukaijat Strigopidae |
| Suku: | Keat Nestor |
| Laji: | notabilis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nestor notabilis |
|
| Katso myös | |
Kea (Nestor notabilis) on uudenseelanninpapukaijoihin kuuluva lintu. Se elää Uuden-Seelannin Eteläsaaren metsissä, vuoristoalueilla ja avomailla.
Sitä pidetään maailman ainoana vuoristopapukaijalajina. Erään teorian mukaan keat muuttivat aikanaan vuoristoon ihmisten tuoman paineen vuoksi.

Kea kasvaa noin 50 senttimetrin pituiseksi ja sukupuolesta riippuen noin kilon painoiseksi (urokset 900–1 100 grammaa, naaraat 700–900 grammaa). Höyhenpeite on oliivinvihreä, joskin siiven alapinta on helakanpunainen. Ylänokka on voimakkaasti kaareutunut, naaraalla hieman vähemmän kuin koiraalla, nokka on harmaa-mustan värinen. Nuorilla yksilöillä nokan tyvi ja silmäluomet ovat keltaiset.
Keojen lento on voimakasta ja ne pystyvät lentämään hyvin myös myrskysäällä.
Vankeudessa kea voi saavuttaa jopa 50 vuoden iän, luonnossa lintu elää jopa yli 30 vuoden ikään.
Keat ovat muiden papukaijalintujen tapaan älykkäitä ja niillä on erittäin näppärä nokka ja jalat. Ne käyttävät nokkaansa ja jalkojaan niin ravinnonhaussa kuin leikissäkin. Keat ovat myös erittäin sosiaalisia.
Keojen älykkyyttä on tutkittu niin vankeudessa elävillä, kuin luonnonvaraisilla keoilla. Keat pystyvät oppimaan katsomalla mallia. Vankeudessa ne ovat oppineet avaamaan monenlaisia älypelejä, jotka vaativat esineiden erilaista manipulointia nokan tai nokan ja jalkojen yhteistyössä, esim. narusta vetäminen, ruuvin vääntäminen, sokan vetäminen ja kannen avaaminen.
Erään tutkimuksen mukaan keat kykenevät tekemään päätöksiä todennäköisyyksiin perustuen. Keat opetettiin käyttämään mustia pyykkipoikia rahana ja vaihtamaan ne herkkuihin. Oranssit pyykkipojat olivat niille arvottomia. Ne valitsivat erilaisissa asetelmissa sen läpinäkyvän lasipurkin, josta mustan "rahan" nostaminen oranssien seasta oli todennäköisempää.
Luonnonvaraiset keat ovat oppineet avaamaan roskapönttöjä ja niitä pidetään myös osin tuholaisina, koska ne vaikuttavat olevan viehättyneitä tuhoamaan autojen pieniä osia kuten ikkunanpyyhkimiä ja kumitiivisteitä. Keojen on myös havaittu hyökkäävän lampaiden kimppuun, purren niitä ja aiheuttaen vammoja tai jopa kuolemia. Tämän takia keoja vainottiin 1970-luvulta alkaen ja keoja tapettiin 150 000 yksilöä.
Keat ruokailevat puussa tai maassa ja syövät hedelmiä, marjoja, lehtiä, hyönteisiä ja toukkia, mutta myös haaskoja. Ne hakeutuvat mielellään ihmisasumusten lähelle ruoanjätteiden toivossa.
Pesintä tapahtuu yleensä heinä–tammikuussa, mutta myös ympärivuotisesti. Pesä on kallioluolassa, kivien alla, juurakon pimennossa tai ontossa puussa. Koiraat ovat moniavioisia. Naaras munii 2–4 munaa ja hautoo niitä 22–24 päivää, jonka ajan koiras tuo ruokaa naaraalle. Poikaset pysyvät pesässä kolmen kuukauden ajan.
Keat ovat uhanalaisia metsästyksen ja vieraiden petojen, kuten kissojen, kärppien ja hillerien saalistuksen tähden. Lajia metsästettiin ankarasti aina vuoteen 1971 saakka, jolloin sen osittainen suojelu alkoi. Täyden suojelustatuksen lintu sai 1986. Populaation koon on arvioitu olevan noin 1 000–5 000 yksilöä.