Keltasirkku

Keltasirkku
Laulava koiras.
Laulava koiras.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Sirkut Emberizidae
Suku: Sirkut Emberiza
Laji: citrinella
Kaksiosainen nimi

Emberiza citrinella
Linnaeus, 1758

Alalajit
  • E. c. caliginosa
  • E. c. citrinella
  • E. c. erythrogenys
Katso myös

  Keltasirkku Wikispeciesissä
  Keltasirkku Commonsissa

Keltasirkku (Emberiza citrinella) on keltainen sirkkuihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

Keltasirkkukoiras.
Video keltasirkusta.

Keltasirkku on 15,5–17 cm pitkä ja painaa noin 24–37 grammaa. Sen siipien kärkiväli on 23–29 cm.

Talvella koiraalla on kirkkaankeltainen pää ja vatsapuoli, ja ruskearaidallinen selkäpuoli. Sen sijaan kesällä koiraalla vain pää on keltainen, mutta muilta osin lintu on tummempi. Naaras on vaatimattomampi, ruskeampi, ja sen vatsapuolikin on raidallinen. Linnulla on siemensyöjälle tyypillinen jykevä nokka. Yläperä on punaruskea, ja tummassa pyrstössä on valkoiset reunasulat. Koiras on hieman kookkaampi. Nuori lintu ja koiras sulkasadon jälkeen muistuttavat naarasta. Keltasirkulla on sulkasato elo–syyskuussa, ja se kestää 7–8 viikkoa.

Keltasirkun ääni on korkea ”dsip”, varoittaa hyvin korkealla ”tsiiii”-äänellä. Laulu on korkea, laskeva, hento säe ”tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsiii”ⓘ (ohje), jota kuulee maaliskuulta alkaen. Lennossa päästettyä ”drrp”-kutsuääntä voi erehtyä luulemaan pyrstötiaisen pärskähtelyksi.

Suomen vanhin rengastettu keltasirkku on ollut vähintään 8 vuotta, 11 kuukautta ja 23 päivää vanha.

Levinneisyys

Koko Eurooppa ja iso osa Aasiaa on keltasirkun pesimäaluetta. Luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella keltasirkkua tavataan lisäksi ihmisen istuttamana vieraslajina Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Suomessa keltasirkku pesii lähes koko maassa, vain pohjoisimmassa Lapissa se on harvinainen. Vuosina 2019–2024 Suomen pesimäkannaksi arvioitiin keskimäärin 770 000 paria. Suomen keltasirkkukannan on arvioitu linjalaskentojen perusteella taantuneen jo pitkään. Suomen pesimäkannan arvioidaan pienentyneen 39 prosentilla vuodesta 1980 vuoteen 2024.

Keltasirkun Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–2012840 0001 100 000
2013–2018854 019933 533984 361
2019–2024650 000770 000870 000

Kaikkein pohjoisimmat populaatiot muuttavat vähän etelämmäksi talveksi. Suomalaisista keltasirkuista osa muuttaa Ruotsiin ja muualle eteläisen Itämeren alueelle lokakuussa, ja palaa maalis–huhtikuussa.

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Keltasirkun arvo on 102 euroa.

Elinympäristö

Keltasirkun löytää varmimmin pellonreunojen puista ja pensaikoista, mutta pesiviä pareja tavataan yleisesti myös hakkuutaimikoilla.

Muuttoaikoina keltasirkkuja tapaa pelloilla ja laitumilla, talvella viljavarastojen, latojen ja lintulautojen äärellä. Fasaanitarhoilla voi olla satapäisiä keltasirkkuparvia.

Lisääntyminen

Keltasirkun munia.

Keltasirkun pesä on maassa hyvässä piilossa. Naaras munii huhti-toukokuussa 3–6, keskimäärin 4,5 harmahtavaa, tummatäpläistä munaa, joita se hautoo 12–13 vuorokautta.

Poikaset lähtevät pesästä ollessaan vielä lentokyvyttömiä noin 12 vuorokauden ikäisinä ja oppivat lentämään muutaman päivän päästä. Emot huolehtivat poikasista vielä viikon pari. Naaras voi munia vielä toisen pesueen, jossa munia on hieman vähemmän kuin ensimmäisessä. Keltasirkku tulee sukukypsäksi yksivuotiaana.

Ravinto

Syksyllä ja talvella keltasirkku syö siemeniä ja jyviä, lintulaudoilla se suosii kauranjyviä. Kesäaikaan ravinto koostuu enimmäkseen selkärangattomista ötököistä ja lieroista. Poikasia ruokitaan hyönteisillä.