| Keltasirkku | |
|---|---|
 Laulava koiras. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sirkut Emberizidae |
| Suku: | Sirkut Emberiza |
| Laji: | citrinella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Emberiza citrinella |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Keltasirkku (Emberiza citrinella) on keltainen sirkkuihin kuuluva varpuslintu.
Keltasirkku on 15,5–17 cm pitkä ja painaa noin 24–37 grammaa. Sen siipien kärkiväli on 23–29 cm.
Talvella koiraalla on kirkkaankeltainen pää ja vatsapuoli, ja ruskearaidallinen selkäpuoli. Sen sijaan kesällä koiraalla vain pää on keltainen, mutta muilta osin lintu on tummempi. Naaras on vaatimattomampi, ruskeampi, ja sen vatsapuolikin on raidallinen. Linnulla on siemensyöjälle tyypillinen jykevä nokka. Yläperä on punaruskea, ja tummassa pyrstössä on valkoiset reunasulat. Koiras on hieman kookkaampi. Nuori lintu ja koiras sulkasadon jälkeen muistuttavat naarasta. Keltasirkulla on sulkasato elo–syyskuussa, ja se kestää 7–8 viikkoa.
Keltasirkun ääni on korkea ”dsip”, varoittaa hyvin korkealla ”tsiiii”-äänellä. Laulu on korkea, laskeva, hento säe ⓘ (ohje), jota kuulee maaliskuulta alkaen. Lennossa päästettyä ”drrp”-kutsuääntä voi erehtyä luulemaan pyrstötiaisen pärskähtelyksi.
Suomen vanhin rengastettu keltasirkku on ollut vähintään 8 vuotta, 11 kuukautta ja 23 päivää vanha.
Koko Eurooppa ja iso osa Aasiaa on keltasirkun pesimäaluetta. Luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella keltasirkkua tavataan lisäksi ihmisen istuttamana vieraslajina Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
Suomessa keltasirkku pesii lähes koko maassa, vain pohjoisimmassa Lapissa se on harvinainen. Vuosina 2019–2024 Suomen pesimäkannaksi arvioitiin keskimäärin 770 000 paria. Suomen keltasirkkukannan on arvioitu linjalaskentojen perusteella taantuneen jo pitkään. Suomen pesimäkannan arvioidaan pienentyneen 39 prosentilla vuodesta 1980 vuoteen 2024.
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 840 000 | 1 100 000 | |
| 2013–2018 | 854 019 | 933 533 | 984 361 |
| 2019–2024 | 650 000 | 770 000 | 870 000 |
Kaikkein pohjoisimmat populaatiot muuttavat vähän etelämmäksi talveksi. Suomalaisista keltasirkuista osa muuttaa Ruotsiin ja muualle eteläisen Itämeren alueelle lokakuussa, ja palaa maalis–huhtikuussa.
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Keltasirkun arvo on 102 euroa.
Keltasirkun löytää varmimmin pellonreunojen puista ja pensaikoista, mutta pesiviä pareja tavataan yleisesti myös hakkuutaimikoilla.
Muuttoaikoina keltasirkkuja tapaa pelloilla ja laitumilla, talvella viljavarastojen, latojen ja lintulautojen äärellä. Fasaanitarhoilla voi olla satapäisiä keltasirkkuparvia.
Keltasirkun pesä on maassa hyvässä piilossa. Naaras munii huhti-toukokuussa 3–6, keskimäärin 4,5 harmahtavaa, tummatäpläistä munaa, joita se hautoo 12–13 vuorokautta.
Poikaset lähtevät pesästä ollessaan vielä lentokyvyttömiä noin 12 vuorokauden ikäisinä ja oppivat lentämään muutaman päivän päästä. Emot huolehtivat poikasista vielä viikon pari. Naaras voi munia vielä toisen pesueen, jossa munia on hieman vähemmän kuin ensimmäisessä. Keltasirkku tulee sukukypsäksi yksivuotiaana.
Syksyllä ja talvella keltasirkku syö siemeniä ja jyviä, lintulaudoilla se suosii kauranjyviä. Kesäaikaan ravinto koostuu enimmäkseen selkärangattomista ötököistä ja lieroista. Poikasia ruokitaan hyönteisillä.
