Kemotaksia

Kemotaksis eli kemotaksia (engl. chemotaxis) tarkoittaa biologiassa liikkumiskykyisen solun liikkumista kemiallisen gradientin (konsentraatioeron) mukaisesti. Ihmisen biologiassa tällä viitataan erityisesti valkosolujen liikkeeseen kudoksessa kohti tulehdusta. Valkosolutyypeistä tähän kykenevät ainakin eosinofiilit, neutrofiilit ja makrofagit.

Kemotaksiksen suunta määräytyy konsentraatioeron perusteella (toisella puolella liikkuvaa solua on suurempi pitoisuus kemotaktista ainetta kuin toisella). Jos liike tapahtuu suuremman konsentraation suuntaan, kyseessä on positiivinen kemotaksis. Jos taas liike tapahtuu pienemmän konsentraation suuntaan, kyseessä on negatiivinen kemotaksis.

Osa kemotaktisista aineista on endogeenisia (kehon omien solujen tuottamia), osa eksogeenisia (vieraiden solujen erittämiä).

Kemotaktisia aineita tulehduksen yhteydessä ovat mm. seuraavat:

Kemotaksis vaikuttaa noin 100 μm etäisyydellä tulehtuneesta kudoksesta. Tämä on riittävä etäisyys, sillä juuri mikään kudos ei sijaitse 50 μm kauempana hiussuonista, joiden kautta valkosolut pääsevät paikalle.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 Kumar, V. & Abbas, A. K. & Aster, J. C.: Pathologic Basis Of Disease, s. 77-78. 9. painos. Elsevier Inc., 2015. ISBN 978-1-4557-2613-4 (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Hall, J. E. & Guyton, A. C.: Guyton and Hall Textbook of Medical Physiology, s. 24, 425, 430,439. 12. painos. Saunders Elsevier, 2011. ISBN 978-1-4160-4574-8 (englanniksi)