Kenneth Claiborne Royall (24. heinäkuuta 1894 Goldsboro, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat – 25. toukokuuta 1971 Durham, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain ensimmäinen maavoimaministeri vuosina 1947-1949.
Royall opiskeli lakia Pohjois-Carolinan yliopisto Chapel Hillissä ja myöhemmin Harvardin yliopistossa. Hän toimi juristina ja myös Pohjois-Carolinan senaatin jäsenenä. Ensimmäisessä maailmansodassa hän palveli tykistöupseerina. Sodan jälkeen hän palasi harjoittamaan lakia Pohjois-Carolinaan, jossa hänestä tuli myös osavaltion senaattori. Toisen maailmansodan alettua hän värväytyi uudelleen armeijaan everstin arvoisena sotilaslain asiantuntijana. Vuonna 1942 liittoutuneiden joukkojen ylipäällikkö Dwight D. Eisenhower määräsi hänet johtamaan kahdeksan Yhdysvalloissa pidätetyn saksalaissabotöörin puolustusta oikeudenkäynnissä. Hän hoiti tehtävänsä tarmolla ja onnistui säästämään kaksi pidätettyä teloitukselta. Hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi 1945.
Vuonna 1945 hänet nimitettiin apulaissotaministeriksi presidentti Harry S. Trumanin hallintoon ja vuonna 1947 hän ehti toimia vähän aikaa varsinaisena sotaministerinä juuri ennen viran lakkauttamista. Asevoimien uudelleenorganisoinnin myötä hänet nimitettiin ensimmäiseksi maavoimaministeriksi 17. syyskuuta 1947. Hän oli virassa 24. heinäkuuta 1949 asti, kunnes joutui eroamaan, koska hän vastusti Trumanin määräystä lopettaa rotuerottelu asevoimissa.
1949 hän palasi siviiliasianajajaksi ja hänestä tuli Washingtonissa ja New Yorkissa toimineen lakitoimisto Royall, Koegel, Rogers & Wellsin johtaja. Hän kuoli Durhamissa, Pohjois-Carolinassa vuonna 1971.
