| Ketokurho | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Kurhot Carlina |
| Laji: | vulgaris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Carlina vulgaris |
|
| Katso myös | |
Ketokurho eli lännenkurho (Carlina vulgaris) on piikkinen, Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu asterikasvi.
Aug2009.jpg)
Ketokurho on tanakka ja kasvaa 10–30 cm pitkäksi. Kasvin ruusukelehdet ovat maanmyötäisiä. Varsilehdet ovat ruusukelehtiä selkeästi lyhyempiä. Kaikkien lehtien lapa on paksu, puikea, tavallisesti kalju ja isohampainen. Lehtien hampaissa on ainakin kaksi vahvaa piikkiä. Ketokurhon kukat ovat kellertäviä. Se kukkii heinä-elokuussa. Läheiseen sukulaislajiinsa idänkurhoon verrattuna ketokurho on vankempi, matalampi ja piikkisempi.
Ketokurhon levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Kaukasukselle ja Keski-Itään. Pohjoismaissa ketokurhoa tavataan Norjassa, Tanskassa sekä yleisenä Ruotsissa erityisesti Gotlannissa ja Öölannissa. Se on yleinen myös Länsi-Viron saarilla. Suomessa laji oli aikaisemmin yleinen Ahvenanmaalla sekä paikoin lounaissaaristossa. Nykyisin lajin esiintymiä tunnetaan vain Ahvenanmaalta, missä se on harvinaistunut laiduntamisen vähentymisen myötä. Laji on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi.
Ketokurho esiintyy tyypillisesti kivisillä luonnonlaitumilla ja merenrannoilla. Nykyään lajia tavataan yhä useammin myös tienvarsilta.
