Killinki oli vanha ruotsalainen rahayksikkö, 1/48 taaleria. Sittemmin killinki-sanaa on käytetty suomen kielessä yleisesti kolikon tai pikkurahan nimityksenä.
Killinki (ruots. skilling, alasaksan schillinc) on etymologisesti sama sana kuin useissa maissa käytetyn rahayksikön nimitys šillinki. Sanan on selitetty johtuvan ’helisemistä’ tai ’leikkaamista’ merkitsevistä sanapesyeistä tai ’kilpeä’ merkitsevästä sanasta.
Killinkejä lyötiin tai käytettiin laskentayksikköinä Itämeren alueella jo ennen kuin killingistä tuli Ruotsin valtakunnassa virallinen rahayksikkö. Tämä tapahtui vuoden 1776 rahauudistuksessa, jossa mutkikas keskiaikainen hopea- ja kuparikantainen markkojen, äyrien ja penninkien järjestelmä vaihdettiin yksinkertaisempaan hopeakantaiseen systeemiin. Uuden järjestelmän perusyksikkönä oli taaleri (riksdaler), joka siihenastisten äyrien ja penninkien sijasta jakautuisi 48 killinkiin. Killingin kolikkoja alettiin Ruotsin valtakunnassa kuitenkin lyödä vasta 1802, ja tuolloin kupariäyrien käyttö maksuvälineenä lakkasi.
Vuonna 1855 Ruotsin rahajärjestelmässä siirryttiin desimaalisysteemiin, jossa taaleri jakautui sataan äyriin, ja killinkien lyöminen päättyi. Lopullisesti killinki siirtyi historiaan Skandinavian rahaliiton myötä 1873, jossa taalerin tilalle tuli kruunu.
Suomen kielessä killinki on jäänyt elämään pikkurahan tai kolikon nimityksenä, erityisesti vähättelevissä sanonnoissa (ei killinkiäkään, ei kirkon / pennin / Kiesuksen killinkiä).