| Kivisimppu | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Simppukalat Cottoidei |
| Heimo: | Simput Cottidae |
| Suku: | Cottus |
| Laji: | gobio sensu lato |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cottus gobio sensu lato |
|
Kivisimppulajiryhmän levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Kivisimppu (Cottus gobio sensu lato) on pieni, Euroopassa esiintyvä sisävesien rantojen pohjakala. Se elää myös pohjoisen Itämeren vähäsuolaisessa murtovedessä.
Eurooppalainen kivisimppu on nykykäsityksen mukaan lajikompleksi tai lajiryhmä, joka käsittää noin 15 maantieteellisesti erillistä simppulajia. Suomen järvialueella näistä esiintyy itäistä alkuperää oleva järvikivisimppu (Cottus koshewnikowi) ja rannikkoalueilla rannikkokivisimppu, joka on taustaltaan eri kivisimppulajien sekoitus.
Täysikasvuiset kivisimput ovat 2–3 vuoden ikäisinä yleensä 6–8 senttimetriä pitkiä, harvemmin tavataan yli kymmensenttisiä. Suurimmillaan kivisimppu kasvaa Euroopassa 10–18 cm pitkäksi. Koiraat ovat samanikäisiä naaraita suurempia.
Kivisimppu on leveä- ja litteäpäinen pohjakala. Kylkiviiva ulottuu pyrstöevän tyveen. Vatsaevät ovat melkein valkoiset, ja niiden sisin ruoto on pidempi kuin puolet pisimmästä eväruodosta.
Kivisimput muistuttavat suuresti myös kirjoeväsimppua (Cottus poecilopus), jota myös tavataan Suomessa.
Kivisimppuja esiintyy Euroopassa laajalti, eteläisimpiä alueita lukuun ottamatta. Niitä tavataan Manner-Euroopassa Pyreneiltä itään aina Kaspianmerelle ja Uralin vuoristoon saakka. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Ruotsiin, Suomeen ja Venäjän pohjoisosien havumetsävyöhykkeelle. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Keski-Italiaan, Pohjois-Balkanille, Etelä-Ukrainaan ja Kaukasuksen alueelle. Lisäksi kivisimppua tavataan Englannissa.
Suomessa kivisimppujen luontainen levinneisyys kattaa lähes koko maan Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Ihmisen tuomana järvikivisimppu on kuitenkin levinnyt myös Tenojoen vesistöön.
Kivisimput viihtyvät virtaavien vesien kivikkopohjilla sekä kirkkaiden järvien ja Itämeren matalilla kivikkorannoilla. Elinympäristön happipitoisuus pitää olla lajille riittävän korkea. Näiltä vesiltä ne löytävät niin kutu-, saalistus- kuin suojapaikkansa.
Kivisimppu on paikallinen pohjakala, joka liikkuu öisin ja piileskelee päivisin paikoillaan kivien koloissa. Laji liikkuu vähän, ja se on huono uimari. Se tekee vain pieniä pyrähdyksiä, koska sillä ei ole uimarakkoa. Kesällä se voi vaihtaa piilopaikkaansa mutta vain muutamia metrejä, talveksi se hakeutuu syvempiin vesiin.
Kivisimput kutevat Keski-Euroopassa helmi-maaliskuussa ja Pohjois-Euroopassa maalis-toukokuussa. Koiras valmistaa kiven alle pesäkolon, jonka kattoon naaras asettaa mätimöykyn. Mätimöykky sisältää noin sata, 2–2,5 millimetrin kokoista mätimunaa, joita koiras jää vartioimaan. Poikaset kuoriutuvat 3–5 viikon kuluttua. Vastakuoriutuneet poikaset pysyttelevät liikumatta 10–12 päivää, jonka aikana ne käyttävät ravinnokseen suurta ruskuaispussiaan. Sukukypsiksi kivisimput tulevat toisena elinvuotenaan. Lajin elinikä on todennäköisesti 3–5 vuotta.
Kivisimppu syö erilaisten vesihyönteisten toukkia ja pohjaeläimiä, kuten vesisiiroja, sekä jonkin verran muiden kalojen mätiä. Jokiympäristössä kivisimppu on lohikalojen tärkeä ruokakala, mutta toisaalta se voi aiheuttaa vahinkoa arvokalojen kasvatukselle syömällä niiden mätiä ja poikasia.
Kivisimppu on myös yksi uhanalaisen vuollejokisimpukan väli-isännistä.