Knud Lavard (1090-luvulla - 7. tammikuuta 1131 Haraldsted) oli Tanskan prinssi ja herttua sekä pyhimys. Hänen nimensä "Lavard" vastaa englannin lordi-titteliä.
Hänen lisänimensä Lavard vastaa englannin sanaa lordi, joka juontuu muinaisenglannin sanasta hlafweard (”leivänvartija”). Knud oli aikansa merkittävimpiä tanskalaisia aatelisia, ja hänen murhansa käynnisti vuosikymmeniä kestäneen sisällissotien kauden Tanskassa.
Knud oli kuningas Eerik I Ejegodin ja Bodil Thrugotsdatterin ainoa poika. Hänen vanhempiensa lähdettyä pyhiinvaellukselle vuonna 1102 he jättivät noin kuusivuotiaan Knudin kasvatettavaksi Sjællandin mahtimiehelle Skjalm Hvidelle. Knud käytännössä varttui yhdessä Skjalmin pojan Asser Rigin kanssa, joka oli myöhemmin Hvide-suvun johtohahmoja.
Molemmat vanhemmat kuolivat pyhiinvaellusmatkalla vuonna 1103 Knudin ollessa alle 10-vuotias. Koska Knud oli liian nuori isänsä seuraajaksi, hänen sedästään Niels Sveninpojasta tuli uusi kuningas. Niilo nimitti Knudin vuonna 1115 Slesvigin jaarliksi. Nuorena Knud lähetettiin Saksan keisarikunnan vaikutuspiiriin, missä hän palveli Sachsenin herttua Lotharia (myöhempää keisaria). Saksilaisessa hovissa hän sai poliittisen ja sotilaallisen koulutuksen sekä tutustui Keski-Euroopan aateliskulttuuriin.
Kun Knud palasi Tanskaan, hänen setänsä Niilo Sveninpoika Niels oli noussut kuninkaaksi. Vuonna 1115 Niels nimitti Knudin Slesvigin jaarliksi eli herttuaksi. Sleeswigin asema oli strateginen: se oli Tanskan eteläraja ja rajapinta saksilaiseen maailmaan sekä vendien heimoalueisiin. Knud kävi sotia lähiseudun vendejä vastaan. Kun vendien ruhtinas kuoli vuonna 1129 Knud sai Saksan kuninkaan Lotharin nimittämään itsensä uudeksi ruhtinaaksi ("knes"). Vendien ruhtinas Niklot nousi vuonna 1129 kapinaan Knudia vastaan, mutta Knud kukisti kapinan. Knud onnistui vakauttamaan alueen sekä luomaan hyvät suhteet Saksan keisarikuntaan, vahvistamaan Tanskan etelärajaa ja toimimaan välittäjänä tanskalaisen ja saksalaisen aateliston välillä Knud sai mainetta oikeudenmukaisena ja anteliaana hallitsijana, mikä lisäsi hänen suosiotaan sekä Tanskassa että Saksan keisarikunnassa. Hänen kasvava vaikutusvaltansa herätti huolta kuningas Nilsissä ja erityisesti tämän pojassa Maunu Vahvassa, joka näki Knudin uhkana omille kruununtavoitteilleen.
Knut Lavard avioitui noin vuonna 1116/1118 Ingeborg Kiovalaisen kanssa, joka oli Kiovan ruhtinas Mstislav I Suuren ja Ruotsin prinsessa Kristina Ingesdotterin vanhin tytär. Näin ollen hän oli sukua sekä Venäjän että Ruotsin hallitsijasuvuille.
Heille syntyivät lapset:
Kuningas Nielsin poika Maunu piti Knudia kilpailijana Tanskan kruunusta. Maunu yritti turhaan saada isäänsä puolelleen. Lopulta Maunu murhautti Knudin, kun tämä oli matkalla tapaamaan serkkuaan Knuut Pyhän tytärtä Ceciliaa, Haraldstedin metsään lähelle Ringstediä 7. tammikuuta 1131. Knudin murha johti kapinaan Nielsiä ja Maunua vastaan. Kapina huipentui Fotevikin taisteluun vuonna 1134, jossa Maunu kaatui. Niels joutui pakenemaan ja hänet surmattiin myöhemmin Odensessa.
Knudin kuolema käynnisti sisällissodan, joka jatkui ajoittain yli 25 vuotta. Knudin kuoleman jälkeen syntynyt poika Valdemar I nousi Tanskan kuninkaaksi vuonna 1157. Valdemarin aikana paavi julisti Knudin pyhimykseksi vuonna 1169. Knudista tuli Sleswigin suojeluspyhimys, Tanskan kuningassuvun erityinen suojelija ja kauppiaiden ja kiltojen suosima pyhimys.
Knudin kuoleman jälkeen Tanskaan, Ruotsiin ja Baltiaan perustettiin yli 30 knudsgilde-kauppiaskiltaa. Niiden ensimmäiset kokoontumiset pidettiin Knudin haudalla Ringstedissä. Knudin juhlapäivää eli nuutinpäivää juhlittiin pitkään hänen kuolinpäivänään. Mutta myöhemmin nuutinpäivä siirrettiin nykyiselle paikalleen kolmanteentoista päivään tammikuuta, pyhän Knud IV Svendsenin muistopäivälle.
Knudin elämästä kertovat:
