Kollokaatio

Kollokaatio tarkoittaa sanojen taipumusta esiintyä yhdessä vakiintuneena ilmauksena. Se on toisin sanoen sanan ja sen kollokaattien eli kontekstissa esiintyvien sanojen muodostama yhdistelmä. Yleensä rakenne on toistuva.

Ne saattavat muodostaa termin tai terminologisen fraasin.

Esimerkkejä

naukuu: esiintyy yleensä sanan kissa yhteydessä, mutta myös ovi voi naukua
iso: lapsi on iso, ei suuri
suuri: ihminen voi olla iso tai suuri mutta merkitys muuttuu. Iso viittaa konkreettisen kokoon tai ikään, suuri taas on merkitykseltään abstraktimpi.

Lähteet

↑ Savolainen, Erkki: Selityksiä ja lisätietoja 2001. Finn Lectura. Viitattu 11.11.2025.
↑ Jarmo Harri Jantunen ja Sari Eskola: Käännössuomi kielivarianttina: Syntaktisia ja leksikaalisia erityispiirteitä, Virittäjä 2/2002, 184–207 viitattu 11.4.2012
↑ Timo Honkela, Luonnollisen kielen tilastollinen käsittely, Kontekstitieto ja yhteisesiintyminen viitattu 11.4.2012

Aiheesta muualla

Uosukainen, Satu: Adjektiiveihin liittyvät kollokaatit kuntien Internet-sivujen esittelyteksteissä: Korpuslingvististen menetelmien mahdollisuudet ja rajat kvalitatiivisessa tutkimuksessa. (Pro gradu) Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2006. Teoksen verkkoversio Viitattu 11.11.2025.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Savolainen, Erkki: Selityksiä ja lisätietoja 2001. Finn Lectura. Viitattu 11.11.2025.

[2] Jarmo Harri Jantunen ja Sari Eskola: Käännössuomi kielivarianttina: Syntaktisia ja leksikaalisia erityispiirteitä, Virittäjä 2/2002, 184–207 viitattu 11.4.2012

[3] Timo Honkela, Luonnollisen kielen tilastollinen käsittely, Kontekstitieto ja yhteisesiintyminen viitattu 11.4.2012